Tänään alkoi ko.homma ja alkuun oli todella vaikeaa.Oikein rupes vituttamaan miten huonoa jälkeä tuli.Naapurit pian luulee että joku naapuri on kyntänyt meillä 
No, kyllä ne aurat sitten jotenkin sai säätöihinsä.Suurin vika oli vetovarsien korkeussuhteissa ja toista säätämällä homma korjaantui,sitten vain tukipyörän korkeussäätöä ja nostolaitteet sopivaan tasoon ja hydraulinen työtövarsi kohdalleen ja Täptäptäp!
Samoin kävi tuos keskiviikkona... Toista nostotankoa lyhemmäksi, ensimmäisen viilun leveyttä vähän suuremmaksi, käännön rajoittimien säätöä ja vähän muuta hienosäätöä, jonka jälkeen alkoi tulla siedettävää jälkeä. Melkein jo kadotin lapsenuskoni Kvernelandin (ES-80 nelisiipinen ilmajäähdytteinen muovisiivillä) kaikkivoipaisuuteen. Jotenkin tuntuu liian voimakkaasti murtavalta tuo kvernen muovisiipi näin syyskyntöä ajatellen, keväällä taas eduksi. Eilen ehtoolla sitten löysin kapistuksesta "muistisylinterinkin" jo lähes 10 vuoden jälkeen... löytyi päisteautomatiikasta. Leveyssäätö tarpeen mukaan, pääasias jossain 17" paikkeilla, syvyys n.20cm. Ja sit iltasella rapamaalla täydet 20, mikä kverneläisen tuntien tarkoittaa viisarin näytöstä huolimatta korkeintaan sen 19". Nopeudella 6,5-8 hiukan maalajista riippuen. Kulutus 14-17 tunnis ja hehtaarille 10-13litraa. Kierrokset konees koko ajan 1440 ja nopeudet vakionopeusmuisteilla. Oikeestaan vois jopa sanoo, että kyntäminen on nykyään tylsää... liian helppoa, kun säädöt on kohdallaan.
