Monesti eläinoikeusasioissa halutaan ajatella, että eläimen ainut uhka on ihminen, joka käyttää sitä räävittömästi hyväksi. Luonnossa eläimellä olisi aina hyvä olla, oli sitten saalistaja tai saaliseläin. Ei jotenkin ymmärretä alkuunkaan sitä, kuinka brutaalia elämä oikeasti on eläinmaailmassa - Koivulan Ile sanoi hyvän kommentin, että ihminen on ainut eläin joka kykenee empatiaan. Siksi meidän on niin hyvä tarkkailla muita eläimiä.
Eläimillä on luonnossa tauteja sairauksia, joihin ne eivät saa mitää hoitoa eivätkä armokuolemaa. Sairaat eläimet sorretaan lauman ulkopuolelle, jotta peto ei kävisi terveiden kimppuun. Kannibalismi on yllättävän yleistä, eräillä hailajeilla poikaset voi syödä heikomman sisarensa jo emon kohdussa, leijona tappaa kilpailijauroksen pennut ja hiiriemo syödä poikasensa heikoissa olosuhteissa. Loispistiäiset puolestaan munivat munansa perhostoukan sisään, jonka jälkeen kehittyvät pistiäiset syövät toukan elävältä sisältäpäin. Eikä näiden raukkojen oikeuksia kukaan puolusta.
Eläimet syövät toisia eläimiä elääkseen. Eikö juuri siinä hipit aseta ihmisen ja eläimen eriarvoiseen asemaan, jos ihminen ei saisi syödä eläimiä elääkseen? Sen voi aivan hyvin tehdä eettisesti hyväksytyin periaattein, luoda (tietyn tuotantoryhmän) eläimille paremmat olosuhteet kuin mitä niillä luonnossa koskaan olisi. Etenkin nautapuolella eläinten hyvinvointi ja tuotanto ei tarvitse olla ristiriidassa.
Someone´s gotta be prick and tell true things aloud
Jos nainen on kaunis alasti, on hän sitä myös vaatteet päällä
