>>>Tässäkin poikkeus vahvistaa säännön Harry Engberg vainaa oli kova AY-jalostaja ja jutteli Niemen Kartanon huutokaupassa, että kaikkea on tullut jalostuksen saralla kokeiltua. Mäki-Mattilan Inssi oli haluttu sonni 60ja 70 -luvun alussa ja Harry oli paukauttanut Inssillä neljä (4) kertaa peräkkäin samaan emälinjaan Lopputuloksena oli jumalattoman suuria ja hyvärakenteisia lehmiä, mutta ei maitoa vähääkään . Täälläkin palstalla joku aina toisinaan kehuu sitä ja sitä sonnilinjaa hyväksi, vaikka ei ymmärrä linjajalostuksesta enempää kun sika lentokoneesta
Johtuuko HC:n alhainen kasvupotentaali sukusiitoksesta? Onko joko koettanut risteyttää noita vaikka HF:in kanssa. Montako sukupolvea tarvitaan jotta päästään selkeästi parempiin kasvuihin.
[/quote]
Palaan vielä tähän, Britanniassa risteytystä käytetään yleensä seuraavasti, HC-emolehmä astutetaan whitebred-shorton sonnilla, saadaan nopeampi kasvuinen ja lihakkaampi sonnivasikka ja hieho F1 eli ensimmäisen polven risteytys.
Tämä F1 hieho, josta käytetään nimitystä "hill cow" ja joka kykenee laiduntamaaan HC:n tapaan vuoristoisia ja niukkaravinteisia vähempiarvoisia alueita, joita ei voi muussa maataloudessa hyödyntää, niin ne astutetaan sitten mannermaisella lihasonnilla ( Limusin, Simmental jne... ), syntyvää polvea kutsutaan F2, tämä soveltuu varsinaiseen tehotuotantoon, lopputuote joka sitten teurastetaan ja kasvatetaan siihen tarkoitetuilla tiloilla.
Näin on tuotettu ja hyödynnetty alueita, joita muuten ei saada hyödynnettyä, karjalla jonka ominaisuudet soveltuu nimenomaan tähän, mutta kasvattajilla on sitten jokaisesta rodusta ollemassa ns. puhtaat linjat, joista aina otetaan sitten uudiseläimet.
Lähde, highland cattle vuosikirja 2010, Stephan Janz, jalostyön kehittäminen.