Kun tässä lama-aikana kuuntelee isien ja äitien opetuksia lapsille niin viljelijä-VIHA rupeaa kasvamaan.
Maatalous vaan maksaa ja ruokaa on halpaa ulkomailla !
Olen vuosia sitten käyttänyt allaolevaa rutiinivastauksena maataloustukia ymmärtämättömille:
CAPin (=suomeksi YMP) historiaLähde komission oma sivusto:
http://europa.eu.int/scadplus/leg/fi/lvb/l04000.htmYhteinen maatalouspolitiikka alkuvaiheista nykyhetkeen "Euroopan päättäjät pitivät maataloutta erittäin tärkeänä erityisesti niihin aikoihin, jolloin Rooman sopimuksesta neuvoteltiin. Sodanjälkeinen elintarvikepula oli vielä tuoreessa muistissa, joten maataloudella oli keskeinen rooli Euroopan yhteisön alkuhetkistä lähtien.
Rooman sopimuksessa määritellään yhteisen maatalouspolitiikan yleiset tavoitteet. Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) periaatteet esitettiin Stresan konferenssissa heinäkuussa 1958. Kuusi perustajajäsenvaltiota hyväksyi vuonna 1960
YMP:n (yhteisön maatalouspolitiikka=CAP), joka tuli voimaan kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1962.
OIKEUSPERUSTAKoko yhteisön maatalouspolitiikan oikeusperusta on määritelty EY:n perustamissopimuksen II osaston 32-38 artiklassa. Amsterdamin sopimuksella poistettiin vanhentuneet artiklat 44, 45 ja 47.
MÄÄRITELMÄ JA TOIMINTAVÄLINEETYhteinen maatalouspolitiikka YMP koostuu säännöistä ja mekanismeista, joilla säännellään maataloustuotteiden tuotantoa, kauppaa ja jalostamista Euroopan unionissa (EU). Huomiota kiinnitetään yhä enemmän maaseudun kehittämiseen.
YMP:tä pidetään yhtenä Euroopan unionin tärkeimmistä politiikoista. Se on tärkeä, koska sillä on huomattava osa EU:n talousarviosta (lähes 50 prosenttia, joka tosin on vuosien mittaan laskenut) ja koska se vaikuttaa suoraan suureen määrään ihmisiä ja laajoihin alueisiin. Tämän lisäksi sillä on myös symbolista merkitystä, ja siihen liittyy laajalti suvereniteetin siirtymistä jäsenvaltioista Euroopan unionille. YMP:n merkitystä nykyään kuvaa myös se, että se liittyy suoraan yhtenäismarkkinoihin ja talous- ja rahaliittoon, jotka ovat Euroopan yhdentymisen toteutumisen kannalta kaksi keskeistä alaa.
EY:n perustamissopimuksen 33 artiklassa esitetyt YMP:n tavoitteet ovat seuraavat:
• Lisätä maatalouden tuottavuutta edistämällä teknistä kehitystä sekä varmistamalla, että maataloustuotantoa kehitetään järkiperäisesti ja että tuotannontekijöitä, varsinkin työvoimaa, hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla.
• Taata näin maatalousväestölle kohtuullinen elintaso erityisesti lisäämällä maataloudessa työskentelevien henkeä kohti laskettuja tuloja.
• Vakauttaa markkinat.
• Varmistaa tarvikkeiden saatavuus.
• Taata kohtuulliset kuluttajahinnat.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi EY:n perustamissopimuksen 34 artiklassa määrätään yhteisen maatalouden markkinajärjestelyn toteuttamisesta. Tuotteen mukaan järjestelynä on jokin seuraavista:
• yhteiset kilpailusäännöt
• erilaisten kansallisten markkinajärjestelyjen pakollinen yhteensovittaminen
• Euroopan markkinajärjestely.
Maatalouden yhteiset markkinajärjestelyt otettiin käyttöön asteittain, ja nykyään tällainen järjestely on käytössä useimmille EU:n maataloustuotteille. Ne ovat yhteisen maatalouspolitiikan perusvälineitä, koska niillä poistetaan esteet unionin sisäisestä maataloustuotteiden kaupasta ja pidetään yllä yhteistä tullimuuria unionin ulkopuolisiin maihin nähden.
Kolme vuonna 1962 määriteltyä pääperiaatetta luonnehtivat yhteisiä maatalousmarkkinoita ja siten myös maatalouden yhteisiä markkinajärjestelyjä:
• Yhteiset markkinat: tällä tarkoitetaan maataloustuotteiden vapaata liikkuvuutta jäsenvaltioiden alueella. Yhteisten markkinoiden järjestäminen edellyttää, että kaikkialla EU:ssa käytetään yhteisiä välineitä ja menetelmiä.
• Yhteisön etuuskohtelu: tämä tarkoittaa sitä, että EU:n maataloustuotteille annetaan tullietuus ja hintaetu EU:n ulkopuolelta tuotuihin tuotteisiin nähden. Se tarkoittaa myös sisämarkkinoiden suojelua unionin ulkopuolisista maista tapahtuvalta halpatuonnilta ja maailmanmarkkinoiden huomattavilta vaihteluilta.
• Yhteisvastuullinen rahoitus: kaikki YMP:stä aiheutuvat menot rahoitetaan yhteisön talousarviosta."--
Kommenttini:
Tämän viimeksi mainittuun Suomi ei päässyt.Presidentti Koiviston määräyksellä tehtiin petoksellinen EU-sopimus (Siirtymäkauden artiklat 141 ja 142.
Totuus selvisi vasta 1999 painetusta Antti Kuosmasen kirjasta.
Löysin kyseisen paljastuksen maaliskuussa 2007.
Kukaan ei ole kiinnostunut keromastani asiasta, vaikka kansanedustaja Timo Kaunistokin on kertonut asiasta Huittisten 141-"kapinakokouksessa" 16.1.2009.