- Top tykkänään. Ensin vaen vähäsen. Otappa Pökijö ja maesta.
- Esmiespä se männöö eiltäpäen, Pökiö naurahti.
- No, perhana. Korijatkaa ruumis poekkee, jos siäret oekijjaa. Hölökynkölökyn seon menuva nyt, Kumarainen sanoi ja keikautti kuksan pohjille.
- Oliko kun linnunmaetuva? Matti uteli.
- Ihan on tolokkuva aenetta. Pikkusen vinkee jäläkimaku.
- Joo, tietennii, kun on tislattu ihimispaskasta, Matti leikkijä laski.
- Jo minä uattellinnii, kun tuksahti sille itelleen, Kumarainen nauroi. - Hällä vällijä mistä on tehty kahn männöö miähän ku kakilakki. Kerrannnii suap rentoutusta. Siellä kaapuntissa ku ei tohi. Siellä kaeken mualiman muorit vahtaa ja kantelloo suurille herroelle. Ja suuret herrat ne onnii kaohijan vihasija.
- Kylläpä sitä suap pelijätä tata meijännii isuva herraa. Suatanna kun männöö kusettii housuun kun se karijassee. Tietennii selevin päen...