- Johan tok, turraotettaan kahavvii. Eipään se muuten lähe kone käöntiin. Vuan nurkan takana pittee ensin, Matti sanoi ja nakkasi lasista aineet suihinsa.
  Kumarainenkin nosti päätään tuskaisin ilmein.
 - Mikä lienöö mua ja millä tiällä maksettaan. Mitteepä sitä eilen liennöö sattunna ja missä se Pökiö on?
 - Kah, tässähan minä herra suuriherra. Mitteepä tuo lienöö elämä vaella. Nuinhan siinä aena käöp ku ei ossoo viinoo käättee. Minulla ei oo tuskanpaekkoo ja entinen muistihhii on kirkas ja vijaton kuin vauvan pylly.
 - Voe suakel! Miksi minä oun tuassii sortunna. Sentauttako minä oun Pökijö sinulle sanonna, että pijät jonniinmoesta kontrollii.
- Tuassiiko ne laalut onnii katumuksenpallaatija. Eilen illalla hoellattiin vallankummousta. Tämmösen halavan polliisin neuvot jäekii kaekilta notteeraamatta. Talon isäntä tietennii tiesi hyvinnii rajasa. Vuan pahulaenen ilikeösillään juotti polliisit hutikkaan. Mitteehän tuolla lienee ollunna mielessä. Vävysähhii uupu tuohon lattijalle. Taes äkki poijalla panna. Muutapa ei taenna pystyä panemmaan koko yönä, Pökiö selitti.

 Seppo raahasi pari paalia navettaan oli tuskaisan näköinen:
 - Suakel ku on niin tympiä tunne mahassa, että meinäs yrijö tulla tuolla lavossa. Kyllä siihen hetki heijahtoo, ennen kun viinaputellii kallistan.
 - Ei se haettoo jos joskus ku vappaalle vetästään yhessä, vuan kun työaekana ja navettatyöt tekemättä. Kimmastuu sitä jo vähemmästäe.
 - Alakoohan tuo jo helepottoo. Ruvetaan lypsään yhessä nii jouvutaan sinne Niemeen.
 Vähitellen sovut palasi ennalleen ja Salmen kieli lauloi kuin kesäsellä pääskyllä.
 Navettahommat oli tehty ja Seppo lähti starttaamaan autoa lähtökuntoon. Mutta yllätys oli suuri kun auton takarengas oli tyhjä. Tarkemmin katsottuna puukko oli pistetty kupeesta sisään:
 - Jaska perkele! Tämän vielä maksat, Seppo sähisi ja lähti takaisin navettaan.
 - No, eikö sitä mennäkkää. Vuan uattelitko tiällä lypsee toesennii kerran, Salme nauroi.

Jahas..
Täällä Jööti lätsähtää Agropönttöön päivittäin.
Kaikissa sateenkaaren väreissä.