Sukutila-jalostus ei ole jättänyt tiloille koskaan, sitä parasta ainesta jatkamaan. Tyhmin, luku- ja LASKUtaidottomin poika on jäänyt talua PITÄMÄHÄN! ja kun tätä tehdään sukupolvesta toiseen ja emännäksikin haetaan se naapurikylän taloon tyhymin tytär, niin ei ole mikään ihmekkään että degeroitunut sukutilameininki alkaa vedellä viimeisiään.
Sukutilameininki pelasi hyvin, kun kehitys oli torpattu tasapää meininkiin ja pinta-alalisä politiikkaan. Nyt siitä on jäljellä maastullin terapia kirjoitukset "pikkuisellakin pitää pärjätä" ja "koivu ja tähti kototilalla" nostalgia.
Kyllä jatkossa rahoittajan, yhteistyökumppaneiden (meijeri, teurastamo jne) ja ely-keskusten on kiinnitettävä hiukkasen enempi huomiota yrittäjän omiin kykyihin hoitaa laajennus kunnialla.
Kauhea itku esim. takausten riittävyydestä, mutta kukaan ei vaivaudu tsekkaamaan ollenkaan tupputuottajan pääkopan sisältöön.
Sen On sitten sitä PÄRSTAKERROIN politiikkaa...
kaikista ei vaan ole yrittäjiksi.... edes ossuuskunnassa ja kotitilamaataloudessa.
Nopean diagnoosin kyllä pystyy osaava henkilö tekemään, parin tunnin jutustelun, talouslaskelman ja nopealla vilkaisulla tilan rakennuksiin ja pelloille pohjalta. Hönöja on isäntinä niin helevetisti, että fiksua saakin etsiä, mutta hönö paljastuu ihan muutamalla rutiini kysymyksellä keskustelun lomassa.
Perintörahoilla ja takametsillä pelleilevän erottamiseen tasapäämassasta sitten meneekin toisinaan tovi....
Näin se vaan on. Vain harva taloussuunnitelija sitten viitsiin/ilkee sanoa suoraa, että tästä ei tuu mitään, vaan alkaa sorvata laskelmia isännän ja rahoittajan mieleiseksi.