Maitoa alettiin tuoda Ruotsista, alkoi mahtava älämölöö, tuottajat ja osa kuluttajista reagoivat voimakkaasti.
Lihaa on tuotu ulkomailta paljon jo vuosien ajan, siihen ei ole reagoinut juuri muut kuin osa lihantuottajista, lihan tuontia ei ole tuomittu suureen ääneen, vain pienen pientä ininää on jostain suunnasta kuulunut ajoittain.
Lihantuottajat ovat omassa taloudessaan tunteneet tämän tuonnin paineen voimakkaana, lihan hnta on ollut alhainen, osa tuottajista on joutunut lopettamaan tuotannon, ja jatkajat ovat olleet pakotettuja laajentamaan velkarahalla.
Mistä johtuu tämä täysin vastakkainen suhtautuminen lihaan ja maitoon, maito ja sen tuotaminen on pyhä asia, jota ei saa häiritä ulkomaisella tuonnilla, liha ja sen tuottaminen ei ole maitoon verratuna mitään, mikä tekee maidontuottajista niin arvokkaita, että heitä ja heidän tuotantotoimintaansa pitää voimakkaasti puolustaa jopa pääministeritasolla, kun taas lihantuottajat ovat maidontuottajien rinnalla paarialuokkaa, alempiarvoisia kansalaisia, joita saa kohdella miten hyvänäsä, heille ei kriisitukia heru, vaikka olisi miten vaikeaa tahansa, puhumattakaan viljantuotannosta, onko jossain tehty salainen kabinettipäätös, että kaikki muut tuotantomuodot saavat vaikka kadota, mutta maidontuotanto pitää säilyttää tässä maassa hinnalla millä hyvänsä?
Eri tuotantosuuntia kohdellaan aivan selvästi eri tavoin, mitään tasa-arvoista kohtelua ei tunnu tuotantosuuntien välillä olevan lainkaan.
