Hesari esitteli joskus 1980-luvulla esimerkin kepulaisesta aluepolitiikasta:
Lähtötilanne oli, että porilaisella paidanvalmistajalla oli oma paitamallinsa, yritys pärjäsi kohtuullisesti.
Sitten kepulandialainen yrittäjä haki aluepoliittista tukea oman padantuotannon aloittamiseen ja sitä myös sai. Paitamalli erosi porilaisesta taskun raitojen suunnalla.
Kepulandialainen firma myi paitaansa halvemmalla kuin porilainen korkeitten tukien ansiosta, Porin valmistaja jäi kilpailussa jalkoihin ja joutui lopettamaan. Ei mennyt kauaakaan, kun kepulandialainenkin firma lopetti.
Kepulaisen aluepolitiikan lopputoksena oli, että yksi etelän paidanvalmistajatehdas oli saatu lakkautettua.
Yritykset ei saa kuvailemaasi kaltaista tukea, ehkä joskus seitkytluvulla oli toisin, mutta nykyään tuet on kehitystukia, eli uusien tuotteiden kehittämiseen, tässä sektorissa on Nokia hyvä esimerkki ja luulempa että valtio on saanut omansa takaisin monta kertaa, korkojen kanssa ....
Kotimaan markkinoille valmistettavat tuotteet ja seinät on tukien ulkopuolella, eli pelkkä rakentaminen ei riitä tuen perusteeksi investoinneissa.
