Samaa mieltä ,kuin Soininvaara olen ollut viimeiset 30 vuotta.
Maataloustuotannon ja sen sisällä erityisesti kotieläintuotannon vaiheittainen siirtäminen etelästä siedettävistä viljelyoloista pohjoisen lähes epätoivoisille alueille on suuri kansallinen virhe, joka tulee heikentämään Suomen maatalousmaana.
Mitä mietit aikanaan aktiivimaatalousyrittäjänä toimiessasi?
Mutta tuo trendi on aloitettu jo 60-luvun lopulla, jos historia katsoo. Silloin kotieläintuotannon ylituotanto oli tosi paha, etelästä oli helpompi vähentää, kun oli muita vaihtoehtoja.
Mut sitten meni överiksi, kiitos tämän maataloustuloneuvotteluteatterin ym. 80-90 -luvun vaihteessa kasvinviljelytilallisena oli käsittämättömän kannattavaa, ihan vakavissaan kurssilla tehtiin harjoitustöitä 30 ha viljatilan taloussuunnittelusta. Siinä vaati aikamoista maa- ja eläinhenkeä, jos siihen navettaa suunnitteli.
Mielestäni on OK, jos heikompia tuotanto-olosuhteita kompensoidaan, näin on tehty suunnilleen kaikkialla, missä maataloutta jollain lailla tuetaan. NYT ongelma on se, että koska markkinoilta tulee vain pieni osa viljelijän toimeentulosta, niin lieväkin ylikompensaatio vinksauttaa tuotantoa väärille alueille tuen perässä. Pitkässä juoksussahan suunnilleen samanlainen tuki kautta maan tasaisi kannattavuuden nostamalla pellon hintaa hyvillä alueilla, jolloin täällä raukoilla rajoilla halvemman maan ansiosta pärjättäisiin jotenkuten täälläkin.
Eli teoriassa homma on hallussa. Soininvaaralla, hänelläkin ja Ode vielä osaa laittaa asiat isompiin kehyksiin. Ongelma on vain tuo 141-142 -raja, jonka vuoksi kaikissa muutoksissa on hitausmomenttia. Ja vähän hitautta pitääkin olla, ettei kovin paljoa paikallispankkeja kaadettaisi hätäillessä. Kun tuon 141-142 -ongelmatiikan vielä ratkaisisi, niin voisinkin jo ilmoittautua kenen hyvänsä maatalousministerin erityisavustajaksi...
Petri