Sillä pystyy pilaamaan pellon tai sitten ei.
Tutkimusta , teoriaa ja käytäntöä.
www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts129.pdfSieltä täältä lainattua.
Kaiva kuoppa
Paras ja oikeastaan ainoa keino päättää, tarvitaanko pohjamaan
kuohkeuttamista, on kaivaa peltomaahan noin puoli metriä sy-
viä kuoppia ja tutkia mihin syvyyteen kasvien juuret ovat kas-
vaneet (kuva 4). Tämä tulisi tehdä silloin, kun kasvit ovat
päässeet kasvamaan stressittömästi ja juuriston arvellaan ole-
van laajimmillaan, viljoilla tämä on kukinnan aikaan. Esimerkiksi
penetrometrillä juuriston kasvusyvyyttä ei voi yleensä suo-
raan mitata, mutta jos se ”kalibroidaan” esiinkaivetun juuristo-
profiilin ja vastaavan maan kovuuden avulla, sillä voidaan
melko nopeasti kartoittaa samankovuisten paikkojen ylei-
syys peltolohkolla (Spoor et al. 2003).
Kesällä
Mekaanista kuohkeutusta tehtäessä maan pitäisi olla koko työsyvyydeltä murustuvan kuivaa. Liian märkä maa ei murustu kunnolla, vaan siihen syntyy vain terien vetämät tiivistyneet urat, jotka menevät helposti uudelleen umpeen. Kun pintamaa on kosteaa, vetokoneen pyörät luistavat helposti liikaa, mikä ei ole hyväksi maan rakenteelle, polttoainetaloudelle eikä työn laadulle. Liian kuivassa maassa vetovastus on suuri ja tietyt maalajit lohkeilevat isoiksi möhkäleiksi. Sopivan kuivaa savimaa on silloin, kun sen kosteus on ns. kieritysrajan ja lakastumisrajan välissä. (Swain 1975, Rolf 1987, Spoor et al. 2003).
Heinälle ?
Kuohkeutuksen jälkeen maahan olisi hyvä saada juurtumaan syväjuurinen, mielellään monivuotinen kasvusto, jotta kasvien juuret pystyisivät stabilisoimaan kuohkeutetun maan. Samoin koneilla liikkuminen tulisi rajoittaa mahdollisimman vähäksi, ettei uudelleentiivistymistä tapahtuisi. Tässä mielessä monivuotinen, syväjuurisia kasveja sisältävä viherkesanto on paras vaihtoehto. (Alakukku & Elonen 1997, Munkholm et al. 2003). Viherkesanto kannattaa perustaa jo ennen kuohkeutusta, esimerkiksi edellisen vuoden suojaviljaan, jotta peltoliikenne jää minimiin kuohkeutuksen jälkeen.
?
Paras kokoviljasato tuli kuitenkin käsittelystä, jossa työt oli tehty telatraktorilla ja hyödynnetty on-land-kyntöä, koska siinä kyntökerros oli löyhintä. Munkholmin et al. (2003) mukaan on oleellista
estää kerran kuohkeutetun maan uudelleen tiivistyminen. Keinoja tähän ovat on-land-kyntö, kevennetty peltoliikenne ja kuohkeutetun maan stabilointi syväjuuristen kasvien viljelyllä (esim. lupii-
ni).
Jankkuri (subsoiler) on harvapiikkinen muokkain, jolla maata voidaan muokata 60 – 80 cm:n syvyyteen (kuva 5) (Swain 1975, Alakukku & Elonen 1997). Yleensä ei ole tarkoituksenmukaista muokata pohjamaata koko työleveydeltä, vaan maahan halutaan jäävän koskemattomia kannakkeita, jotka kantavat työkoneita märkinä aikoina. Sopiva piikkiväli on 1,5-2,0 x tavoiteltu työsyvyys (Spoor et al. 2003). Toisen, vanhemman lähteen mukaan sopiva piikkiväli olisi sama kuin työsyvyys (Swain 1975).
Jankkurin muokkausvaikutus perustuu maan murtumiseen, kun työsyvyydessä kulkeva terälappu nostaa maata hieman ylöspäin. Siksi on oleellista, että jankkuroinnin aikaan pohjamaa on tarpeeksi kuivaa, että maa murustuu.Kaivakuoppa
∝Monesti kyntökerroksen alapuolinen kantava kerros eli
jankko on reikiintynyt niin, että kasvien juuret, vesi ja kaasut pääsevät liikkumaan sen lävitse.
Silloin sitä ei kannata lähteä mekaanisesti rikkomaan, koska jankkokerros suojelee alempana olevaa pohjamaata tiivistymiseltä Jos jankko rikottaisiin tällaisessa tapauksessa, maan kantavuus kärsisi, eivätkä kasvit kasvaisi aiempaa paremmin. Usein jankko on kuitenkin niin tiivistä, etteivät kasvien juuret tai vesi pääse sen läpi. Paras ja oikeastaan ainoa keino päättää, tarvitaanko pohjamaan kuohkeuttamista, on kaivaa peltomaahan noin puoli metriä syviä kuoppia ja tutkia mihin syvyyteen kasvien juuret ovat kasvaneet.