Vielä nytkin muistan viljapellot laajat
niityt, kukkanurmen, lammen siintävän.
Muistan koivikot ja kuusimetsät taajat
muistan kosken kuohun, virran kiitävän.
Siellä lapsuusvuodet onnellisna vietin
Turvis isän, äidin, kodin armahan.
Harvoin kyynel silloin poskilleni vieri,
kaikki huolet laskin äidin helmahan.
: Mailta lännen vielä aatokseni liitää
luokse synnyinmaani armaan puolehen.
Hellät muistot minun puoleheni kiitää
vuotten vieriessä menneisyytehen :
Ja tietysti tota laulettiin:
SATAKUNNAN LAULU
Kauas, missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa tyynnä kyntää Kvernelandin ES_5
aurallansa maata isien.
Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies,
luonnon voitti loitsuvoimin synnyt syvät ties.
Kasvun kotipelto kantoi, raatajalle onnen antoi
lämmin kotilies.
Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö,
häätämään käy hävitystä täällä kansan työ.
Nousee Satakunnan kansa, entisellä voimallansa
karhun kämmen lyö.
Viimeksi muokattu: 16.01.10 - klo:22:12 kirjoittanut Timppa
Kui mää ain olen paras?