Ehkä tässä kohdassa pitäisi palata jo totuuteen. Ulkoministeri Paavo Väyrynen oli puhumassa nykyisen Pellervo Instituutin viljaseminaarin iltatilaisuudessa ennen Suomen EU - jäsenyyttä. Meitä oli kolmisenkymmentä viljelijää paikalla. Esitimme voimakasta kritiikkiä Suomen EU jäsenyyttä vastaan. Aikansa kuunneltuaan Väyrynen sanoi sanatarkasti näin:" Laittakaa oma mies ulkoministeriksi". Sillä hän tarkoitti sitä, että EU- neuvotteluissa tulisi olla MTK:n edustaja. Väyrynen tarkoitti selvästi Haavistoa.
Seuraavana aamuna puheenjohtaja Haavisto ja maatalousministeri Pohjala tulivat seminaariin. Haavisto sanoi: " Joko te olitte täällä eilen ulkoministeriä vaihtamassa?" Siitä asiasta ei puhuttu sen enempää.
Myöhemmin ilmeni, että asiat olivat menneet juuri näin.
Ulkoministerin pesti ei ollut silloin kovin haluttu. Haavisto otti sen velvollisuudentunnosta. Ei hän siihen pyrkinyt.
Väyrysellä taas oli presidentihaaveet mielessä. Siihen ei sopinut silloin epäkiitollinen ulkoministerin pesti.
Keskustelin myös muutaman kerran Väyrysen kanssa eri tilaisuuksissa EU -asioista. Hänen kantansa muuttui. Väyrysellä oli alussa melko hyvä kuva Unionin vaikutuksesta Suomen maatalouteen. Se muuttui kuitenkin kriittisemmäksi sitä myöten kun tietoa tuli lisää. Loppuvaiheessa hän ei ollut enää EU:n kannattaja. Lopputulos oli myönteinen ja sen mukaan hän on nyt tietenkin toiminut.
Nyt on tärkeä asia, että Keskusta johtoon saadaan mies, joka tuntee meidän asiamme. Hän on myös maatalous- ja matkailuyrittäjä Keminmaalta. Siksi unohdettu maaseutukin saadaan taas vedettyä esille. Eivät citykaupunkilaiset aja välttämättä meidän etujamme.
Väyrynen on puhdas takinkääntäjä, nokka aina sinne suuntaan, mistä tuuli käy. Repliikki on tunnettu näytelmäkirjailija, ja jutut senmukaisia.
Väyrynen sössi mm. vuoden 2000 pressavaalit: Niinistö etsi "ei-sosialisteille" yhteistä pressaehdokasta, sellainen olikin jo kiikarissa, Jorma Olila. Olisi epäilemättä tullut valituksi, eikä tämä nykyinen punapää.
Väykylle tuli kiire ilmottautua kepun pressaehdokkaaksi, tuho-aho heti perään. Kepu piti "jäsentenväliset", aho voitti. Kepu oli ehdokkaansa valinnut. Näin punapään valinta pressaksi varmistui, Väykyn hölmöilyjen takia.
Eipä se Virolaisen-Väyrysen aika ole jättänyt mitään hyvää perintöä Suomen maataloudelle. Maataloutta siirrettiin valtavilla tukiaisilla pohjoiseen; ylituotanto oli kaataa maatalouden juuri ennen EU-jäsenyyttä, nyt ollaan taas siinä pisteessä, että ylituotanto räjähtää käsiin, viljaa kahden vuoden tarve varastossa.....Virolaisen-Väyrysen perintönä meillä on maataloutta laajennettu ja laajennetaan yhä pohjoiseen päin.
Mitä taas tulee EU-liittymisneuvotteluihin, ne hoiti yksin kepu "veretseisauttaneen" vaalivoiton jälkeen.
Alunperin MMM:n suunnitelmissa oli tukialueraja vedetty siten, että Etelä-Pohjanmaa kuului B-alueeseen, mikä olisi ollutkin oikein. Mutta kepuneuvottelijoilla oli kolme tavoitetta: 1. mahdollisimman suuri maitokiintiö, 2. C-alue suuremmaksi kuin AB-alue päätösvallan pitämiseksi Kepulandiassa (mm. Etelä-Pohjanmaa junailtiin C-alueeseen), 3. C-alueelle mahdollisimman korkeat pohjoiset tuet.
Kuten MTK:n ex-johtokunnanjäsen Pohohohojammaaaaaaaaalta jälkeenpäin kertoi, Etelä-Suomi jätettiin niissä neuvotteluissa "tulevaisuuden optioitten varaan", ts. täysin heitteille.
Maatalouden liittymisneuvotteluissa toimi laskentapäällikkönäkin mullinkasvattaja Keski-Suomesta.
Tässä Presidentti Kekkosen kirje silloiselle MTK:N pj Ihamuotilalle v. 1973:
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/7806/TMP.objres.755.html?sequence=1"Minusta näyttää maatalouden tila Suomessa kehittyvän, niinkuin itse varmaan parhaiten tiedät, siihen suuntaan, että meillä ei muutaman vuoden perästä ole riittävästi maitotaloustuotteita edes maan omaa tarvetta varten. Näyttää siltä niinkuin maatalousväestön piirissä karjataloustuotanto olisi joutumassa vaikeuksiin ja niitten vaikeuksien poistamiseen ei ilmeisesti ole olemassa muuta ratkaisevaa patenttilääkettä kuin hintakysymys. Meidän puuhakas valtiovarainministerimme Virolainen näyttää esittäneen ratkaisuksi sitä, että maa jaettaisiin jyrkällä rajalla kahteen osaan, joista arvokkaampi osa eli Etelä-Suomi, johon myös Vironperä kuuluu, saisi harjoittaa ainoastaan viljanviljelystä, ja köyhempi Pohjois-Suomi sitten olisi omistautunut karjantaloustuotannolle"
Maa jaettiin kahteen jyrkästi eriarvoiseen nalueeseen, korkean kotieläintuen pohjoiseen ja matalan kotieläintuen etelään.
...eikä mennyt kuin kymmenen vuotta, kun ylituotannon takia jouduttiin määräämään kaiken kehityksen halvaannuttaneet tuotantokiintiöt...että semmoista maitopulaa....kaksikymmentä vuotta myöhemmin koko maataloutemme uhkasi kaatua ylituotannon markkinointimaksuihin.
