Rehuomavaraisuus. Sukutila. Oma puolue. Monialayrittäminen. Täpinöinti.

Siinä tulevaisuuden kotieläintilan suurimmat kirosanat. Nyt ilmeisemmin sukutilan jälkeen toiseksi suurinta tulevaisuuden maataloustuotannon ja rakennemuutoksen hidastajaa, rehuomavaraisuutta, on alkanut tehokkaasti ajamaan maatalousministeri. Linjausten mukaan tiloilla on oltava riittävä määrä pinta-alaa suhteessa eläinmäärään. Rehu tulee tuottaa kannattamattomasti itse vaikka ostorehustuksella päästäisiin parempiin tuloksiin. Voidaanko seuraavaksi odottaa että tulee ohje että jokaisella tilalla tulee olla konekalusto sekä viljan- että nurmenviljelyyn? Mikäli kalusto on 10 vuotta vanhempi, tulee koneet vaihtaa uusiin.

Missä on puhdas järki silloin kun säädöksiä laaditaan? Maataloudelta vaaditaan yritysmäisyyttä mutta samaan aikaan tiloja pidetään tukien vankeina luomalla säädöksiä joilla tilat sidotaan yhteen ainoaan linjaan. Miksi tuottajat eivät saa keskittää osaamistaan siihen mihin osaamistaan haluavat panostaa?



Voisiko joku kertoa terveisiä maa-ja metsätalousministeriöön että nykyaikana rehun ostaminen on täysin mahdollista?

Vai onko Nokian kännykkätehtaille annettu määräys että teidän täytyy tuottaa kännyköiden piirikorteista vähintään 95% itse saadaksenne valmistaa kännyköitä?

Niin, pitää muistaa myös se, että nykyään on paljon näitä heinänviljelijöitä, eli heinästä on ylitarjontaa vielä vuosia.
Moni on laittanut eläimet pois ja viljelee peltoja heinällä, eli nostaa tuet ja odottelee eläkkeelle pääsyä.

Miksi siis ei toinen viljelijä hyödyntäisi tilannetta ja ostaisi heinää pois, sehän ei ole hinnankiroissa, molemmat hyötyy ja pellot pysyy kunnossa.

KLJ:n sanomaa:

"Toki Ilkan "maaseutumaanantai"-jutussa oli, että "tilan rehuomavaraisuus merkitsee paljon kannattavuuteen, sillä kaikki, mikä on omasta takaa, parantaa tilannetta". Mä en kyllä allekirjoittaisi tuota täysin. Nurmirehun suhteen kyllä, mutta rehuviljan tuotantokustannus on kuitenkin suurempi kuin ostoviljan hinta, vaikka sen sitten miten päin laskisi..."

Miksihän sitä viljaa yleensä kannattaa kasvattaa, jos asia tosiaan noin on.

Jos tilalla on käytössä "ylimääräistä" peltoalaa, on mielestäni se kannattavampaa pitää viljalla yms. kun rehualaa ja rehua on saatavissa hyvin edullisesti ja niidenkin tuotantokustannus on korkea ja markkinointi vaikeaa. Tuet näyttelevät näissä kuvioissa hyvin merkittävää osaa tuotantokustannuksista riippumatta. Toiminta hoidetaan minimikoneistuksella, jotka peruskaluina ovat tilalla ja sesonkivaiheet ja erikoisvermeen ostopalveluna.

Rehuomavaraisuus ei ole ehkä se keskeisin ongelma, vaan maareformin panttaaminen. Kaikinpuolin hallinnon ohjaamalla sektorilla pidetään omaisuudensuojaa "pappojen" mieliksi pystyssä.

Juurikin näin.

omaisuudensuojaa "pappojen" mieliksi pystyssä.

Omakin tuotanto on kompastunut oman pellon vähyyteen. Mutta, silti, eiköhän eräätkin pappat olleet itärajalla pyssy kädessä juuri maareformia torjumassa?

Ehkä vaan pitää vapaaehtoisin yhteenliittymin ja verkostoin yrittää selättää tätä olosuhdehaittaa. 

Lainaus käyttäjältä: UCD - 25.07.08 - klo:10:04

omaisuudensuojaa "pappojen" mieliksi pystyssä.

Omakin tuotanto on kompastunut oman pellon vähyyteen. Mutta, silti, eiköhän eräätkin pappat olleet itärajalla pyssy kädessä juuri maareformia torjumassa?

Ehkä vaan pitää vapaaehtoisin yhteenliittymin ja verkostoin yrittää selättää tätä olosuhdehaittaa. 

Se on nautakarja puolella iso rajoitus, että pitää olla rehuomavarainen. Tuolla yksimahaisten puolella on huomattavasti helpompaa laajentaa. Lannanlevitys rajoitukset on tietysti, mutta Yara helpottaa nykyään sitä asiaa. Miten se tulkitaan, jos tekee rehuntuotanto sopimuksen naapurin kanssa? Tässä yksi naapuri tarjosi mahdollisuutena semmoista, kun hänellä jurtinviljelyn lopettamisen jälkeen kaikki viljat ei mahtuisi kuivuriin...

tiloilla on oltava riittävä määrä pinta-alaa suhteessa eläinmäärään

***Normaali maatiaisjärki tuon kertoo. Karjatilaa perustettaessa täytyis olla 100 ha omaa peltoa
talouskeskuksen ympärillä.

Vain silloin on tulevaisuutta ja työrauha.

Rehuomavaraisuus ei ole ehkä se keskeisin ongelma, vaan maareformin panttaaminen. Kaikinpuolin hallinnon ohjaamalla sektorilla pidetään omaisuudensuojaa "pappojen" mieliksi pystyssä.

Heti reformoidaan UCD:n pellot mulle.

Maat uusjakoon vaan! Robin Hood meininki kunniaan. Niillä joilla on vähän, eivät tarvitse sitä vähääkään vaan se jaetaan kunnon tuottajille(joilla on varaa ostaa Yaraa)

Maat uusjakoon vaan! Robin Hood meininki kunniaan. Niillä joilla on vähän, eivät tarvitse sitä vähääkään vaan se jaetaan kunnon tuottajille(joilla on varaa ostaa Yaraa)

No mihinkäs peusee vetää hehtaarirajan, jotta tietää kumpahan katekoriahan kuuluu?

Kas kun ei joku jo ehdottanu, että sosialisoidaan kaikki pellot ja mettät valtiolle ja sitten ne jaetaan vaikkapa arpomalla sadalle todelliselle yrittäjähenkiselle isännälle...

Eikai investointituet rehualaa vaadi, eiks siinä tingata vaan lannanlevitysalaa? Ja siihen kelpaa pitkät levityssopimukset naapureiden kanssa.

Eikai investointituet rehualaa vaadi, eiks siinä tingata vaan lannanlevitysalaa? Ja siihen kelpaa pitkät levityssopimukset naapureiden kanssa.

Kyllä minun on ainakin annettu ymmärtää, että mahdollista s-rehu alaa pitää olla vähintään 0,7ha/ey... Ei kait lanta-ala näillä Yaran hinnoilla ole kenellekkään ongelma?

Jos nykyään kasvatat mulleja ostorehulla edullisemmin niin onnittelut.
Muistaakseni ympäristökeskus määrittelee jonkinlaisen lannalevitysalan ja jos omilla tai pankinrahoilla tekee niin ei kait siinä mitään estettä ole.

Rehuomavaraisuus ei ole ehkä se keskeisin ongelma, vaan maareformin panttaaminen. Kaikinpuolin hallinnon ohjaamalla sektorilla pidetään omaisuudensuojaa "pappojen" mieliksi pystyssä.

Mikäli tarkoitat yhteiskunnan ajamaa lakisääteistä, maatilojen uusjakoa, niin sitä voit odotella ihan rahassa ...
Sellainen toiminta ei kuulu länsimaiseen yhteiskuntajärjestys arvomaailmaan, eikä se tule Suomeenkaan enää, N-liitto oli ja meni, eikä yhteiskunta enää jaa maita uudestaan.

Tilusjärjestyksiä voidaan ja varmaan tullaankin tekemään, enempi vapaaehtoisuuden pohjalta, tulevaisuudessa, ehkä siihen yhteiskunta keksii porkkanat, miten niihin saadaan vauhtia.
Esim. jakamalla kansallisesta varannosta palautuneita tukioikeuksia palkinnoksi näihin järjestelyihin osallistuneille.