Sanoihan toki ministeri myös seuraavaa: "Jos lähtee siitä, että pärjää markkinaehtoisesti ilman tukia, voi viljelijä tehdä päätökset itsenäisesti."
On täysin ymmärrettävää, että julkisin varoin tuetun kotieläin-investoinnin laajuus sidotaan jonkin suuruiseen peltoalaan. Taustalla on investoinnin toiminnan turvaaminen eli yhteiskunnan sijoituksen suojaaminen jollakin tasolla. Esimerkiksi maitotilalla voisi olla järkevä suuruusluokka: peltoa siten, että nurmirehuomavaraisuus 50 - 75 % (täysin hatusta vedetty luku kyllä ). Väkirehu voidaan ostaa täysin. Lannanlevitysala voi joskus olla vaikeampi, jos naapureiden kanssa ei suju. (Vika silloin tietysti aina niiden naapureiden )
Siis tiivistettynä periaate järkevä. Turpeeseen sitomisen laajuus pidettävä kohtuullisena.
Kyllähän jonkinasteinen sitominen voi olla, mutta tyyliin "
kiintiötä maksimissaan 12000 litraa/ha", mikä tietääkseni nykyisin on voimassa, on järjetön. Tarkoitus on siis kiintiöiden poistuessa jarruttaa laajentamista haluavien laajennuksia...
Miten sitten, jos tilalla kaikki pellot valjastettu tehokkaaseen nurmirehun tuotantoon ja väkirehut ostaen... Pelkkä pinta-alaan sitominen ei siis käyne?
Toki Ilkan "maaseutumaanantai"-jutussa oli, että
"tilan rehuomavaraisuus merkitsee paljon kannattavuuteen, sillä kaikki, mikä on omasta takaa, parantaa tilannetta". Mä en kyllä allekirjoittaisi tuota täysin. Nurmirehun suhteen kyllä, mutta rehuviljan tuotantokustannus on kuitenkin suurempi kuin ostoviljan hinta, vaikka sen sitten miten päin laskisi...