Niin kauan kuin viljantuotanto on Suomen ainut tuotannonala, jota ollaan valmiita pyörittämään muiden toimintojen tuloilla ilman tulosvaatimusta, kaikki keinot tilanteen tervehdyttämiseen ovat aika avuttomia. Muu yhteiskunta samoin kuin tuotantopanosteollisuus ja kauppa saa viljantuotannon kannattavuudesta aivan vääristyneen kuvan, kun viljantuotantoon panostetaan sen mukaan mitä sattuu rahaa olemaan sen sijaan, että mietittäisiin mitä se kannattaa.
En vastusta osa-aikaviljelyä, koska ihmisillä on oltava vapaat kädet omaan tulonmuodostukseen. Mutta jonkun pitäisi pystyä avaamaan niiden ihmisten silmät, jotka viljelevät vain koska naapurikin viljelee, ja nimenomaan siksi, ettei naapuri saa peltoja. Kustannuksista välittämättä. Viljantuotannon kustannuksissa päästään kohtuullisiin lukemiin, jos nämä muiden tulojen loppusijoittajat karsitaan tilastoista pois. Jokainen meistä näkee omilla silmillään, että järjettömimmät koneinvestoinnit ovat juuri tiloilla, joilla ne on ostettu muulla rahalla, riippumatta siitä onko nuo rahat palkkatöistä, muusta yrittämisestä tai metsästä. Tai sitten kotieläintaloudesta, jossa korkeamman tukitason turvin pyöritetään sellaista rehuviljanviljelyä, johon viljatilalla ei ole varaa.
Pitäisikö meidän lähteä muihin hommiin ilmaiseksi ja vielä maksaa työntantajan kulut vähäksi aikaa, jotta ihmisten silmät aukeavat?