Pidemmälle vietynä viljelykiertoa voisi ajatella sellaiseksi, että tiloja ajateltaisiin yhtenä isona kokonaisuutena. Mahdollisuuksia olisi, mutta niitä ei toistaiseksi ole haluttu käyttää.
Itselläni on pari hyvää esimerkkiä, kuinka eri tuotantosuuntien (luomu)tilat pelaavat viljelykierrot yhteen. Kaikki voittavat, pellot pysyvät kunnossa ja jokainen saa satsata omaan erikoisalaansa täysillä.
Ajatus maatalousmaan lukitsemiseksi pelkästään viljelyyn on mielenkiintoinen.... Kaikki kanavat halutaan pitää auki kasvukeskusten laajenemiseen ja tämä voidaan kokea uhaksi. Kuinka paljon Suomessa todella joutuu peltoa rakentamisen alle? Olisi mielenkiintoista tietää.
Ajeles jossain Saksanmaalla tai vaikka Etelä-Ruotsissakin, niin siellä viljely toimii ihan taajama-asutuksen vieressä. On vähän tiukempi maankäyttölaki, ei muuta. Meillähän maaseudulta kaupunkia lähestyttäessä tietää kaupungin olevan lähellä, kun kaikki (entiset) pellot ovat pusikkoa. En usko, että peltoa kovin paljoa rakennustonttien alle jää, mutta moninkertainen ala makaa pajuttumassa, kun odotetaan ja toivotaan, että rakennetaan.
Petri