Aamulla oli teeveessä haastattelu Pellervon asiantuntijalta, kyse oli maatalouden kehityksestä ja tilakoon merkityksestä, Pellervon tutkija oli sitä mieltä että tulevaisuudessakin maataloutemme on perheyhtiöitä.
Itseasiassa maatilojen kasvun suurin este on peltojen epärealistinen hinta, näillä hinnoilla ei kokoa kyetä kasvattamaan ja kannattavuutta ylläpitämään yhtäaikaa.
Tämä tutkija esittikin, että Suomessa erillaiset yhtymät ja koneosakeyhtiöt maanviljelijöiden kesken kyllä lisääntyy, mutta pellot säilyy aikalailla entisillä omistajilla, eli tavallaan tulee jonkinlainen välimuoto isojen osakeyhtiöpohjaisten toimijoiden ja pienten perhetilojen välille.
Jutun aihe oli repäisty Viron maataloutta käsittelleestä jutusta, jossa pikakelauksella käytiin läpi kehitys kolhoosien muodostamisesta, Eestin pöllumeesten kohtaloihin 1990-luvulla ja lopetettiin Kurenkartanon suomalaisen tilanhoitajan näkemyksiin.
Oli siinä Pyykkösellä koko työ vastailla, kun toimittajalla ei ollut minkäänlaista käsitystä maataloudesta substanssina. Toimittaja jankkasi Viron tilanteesta häikäistyneenä milloin Suomessa päästään samaan. Pyykkönen yritti vastailla kielikeskellä suuta. Onnistui tässä sinänsä hyvin, mutta olisi voinut tuoda esille maatilatalouden kannattavuuden ja ennustettavuuden keskeisenä edellytyksenä rakennekehitykselle.
Kaiken kaikkiaan tästä jutusta voidaan vetää yhteen: keskiverto suomalaisella ei ole minkäänlaista käsitystä siitä missä suomalainen maatalous menee, miten tähän on tultu Suomi-Filmin ajoista, ja minkälaisia haasteita ja resursseja homman edelleen kehittäminen vaatii.
