Koukku on  maailman helpoimmin hitsattavia aineita! Yleensä ne on alunperinkin hitsattuja. Jos onkin joku koukku valua niin silloin se on niin sitkeää valua että sen hitsaus onnistuu ihan vähäiselläkin kokemuksella. Koukussa on niin vahvat ainevahvuudet että vaikka lujuus olisi 20% rakenneteräksistä niin silloinkin kestäisi.
 Jos haluaa hyviä saumoja niin silloin hitsataan puhtaaseen lämpimään materiaaliin kohtuullisella virralla kauniita pieniä saumoja vieri viereen.
    Onhan se kulunutkin koukku kestänyt!! Jos kuluma kohtuullisella järjellä täytetään niin lujuus lisääntyy. Kaikkein viksuinta olisi ottaa kuluma kiinni heti kun sellaista ilmenee.

Ainiin... oon mä hitsausta opettanutkin, mutten missään ammattikoulus.


  toi opettaminen ei kyllä todista mitään  




Pysyn edelleen sanoissani eli uusi koukku vaan. Voi tuntuu kalliilta, jos ei oo tottunu rahaa käsittelemään...


  tää jälkimmäinen on taas pelkkää asiaa  

Joo ei sen ollu tarkotuskaan todistella mitään. Seuraavan kerran, ku mun traktorin koukkua tarvis hitsata, mää vien sen tatukselle hitsattavaks ja sillä aikaa kun se sitä koukkua hitsailee, mä käyn hakemas marmoritiskiltä uuden koukun.

Ja sitte taas asiaan... Jokku koukut on valettuja, osa jostain räkäraudasta ja osa vähä paremmasta taivutettuja ja jotkut vetimet taitaa olla muottiin taottuja saattaen näyttää valetulta. Järkyttävintä kategoriaa taitaa esittää kotimainen Fiiatin koukku jostain 80-90 luvulta.

Oikeesti toi satakuusvitosen koukku on jossain ylön verstaas hitsailtu kasaan ja samoin 690:n koukkukin. 8130:n ja 5465: koukut näyttää valetuilta, mutta voi olla taottujakin. Pointti on siinä, ettei materiaalia ja sen ominaisuuksia välttämättä asiantuntijakaan näe päälle päin meikäläisestä tavallisesta tumpuloijasta puhumattakaan. Jospa sitä sitten tiedustelee jostain maahantuojalta tai valmistajalta sen materiaalin sukujuuria, voi olla varma vastauksesta. Varmasti nää vanhat jo tehtaalla hitsaillut koukut on hyvinkin hitsailtavis, mutta nuo nykymallin tappikiinnitteiset ja jopa käännettävät (maatalousvetolaite toises pääs) ovat kuitenki niin yksinkertaista roinaa, ettei kilohinta voi olla päätä huimaava.

Siis jos tila kaatuu vetokoukun hintaan, on konkurssi saanu alkunsa jo jostain muusta... tai sit toisinpäin eli ei se uus koukku sitä konkurssia kaada.

Rene puhuu tuos toki asiaa noista ainevahvuuksista ja vielä kun soppaan lisätään varmuuskertoimet, kyllähän ne koukut tuppaa kestämään kuluneenakin varsin pitkään. Kärryjen vetosilmukatkin kestää yllättävän pitkään - jopa Junkkarin kärryissä. Suurin osa koukusta pois luiskahtamisista tapahtuu syystä, että koukun ja "ylähuulen" väli on jostain syystä kasvanu liian suureksi suhteen vetosilmukan paksuuteen/ohuuteen.