Suurilla tuilla tuotettu vilja, mutta ketjun kumpikaan pää ei tunnu pärjäävän.
Miksi maamme ei keskity sellaisiin tuotantoaloille, joilla maassamme edellytyksiä.
Jos otsikoksi olisi pistänyt, että onko viljan tuottamisessa enään mieltä ja tekstissä korvannut sanan maito sanalla vilja, niin samalla ihmettelyllä se olis menny. Tällä viljan hintatasolla peltohehtaarin liikevaihdosta yli puolet tulee tuista. Satotaso on harvalla yli 6t/ha. Jos sato jää kolmeen tonniin niin 75% liikevaihdosta tulee tukina. Maidontuotannon liikevaihdosta ab-alueella tulee noin 10%, jos investointitukia ja peltoa ei oteta huomioon. C1-C2 alueella se on noin 20%. Jos pistää tuohon vielä investointituen (max 500000€) ja jaottelee sen tuloksi kymmenelle vuodelle ja karjanmäärän noin 150 lypsävää ja 1,2milj litraa maitoa investointitukea tulee 50000€/a + tuotantotuki 38400€/a, liikevaihtoa noilla luvuilla löytyy 500000€, eli tukien osuus n. 18% liikevaihdosta. Eli missä ne raskaat tuet on?
Jos asiaa haluaa tietysti kärjistää; voisi oikeasti miettiä mikä muu täällä kannattaa, kuin järvenrantatonttien myynti Venäläisille...? Kaikessa muussa tulee liian korkea kustannustaso vastaan, niin raaka-aineessa kuin työvoimakustannuksissakin.
Jos kriteerinä huoltovarmuus, halvimmalla maa pidetään viljeltynä juuri viljanviljelyllä.
Kaikkein hulluin tuotannon muoto nykymittarillakin on juuri maidontuotanto, jossa kaksi kolmasosaa turhaa ylituotantoa.Suuret investointi ja tuotantotuet päälle.
Kovin näköalattomia omaan napaan tuijottajia nuo miljoonia navetoihinsa hakkaavat laajentajat, jotka ensimmäisen pienen notkahduksen jälkeen heti parkumassa yhteiskuntaa apuun.
Ja kaikenhan ratkaisee loppupelissä kuluttaja.Väestön vieraantuessa maaseudusta ja yhä enemmän kiertäessä maailmaa, sitä enemmän pienenee kotomaisen maataloustuotteen merkitys. Juhlapuheet aina toista, mutta suurimmalle osalle kuluttajaa, vain ja ainoastaan hinta ratkaisee ja ellei unionin tukipolitiikalla ole kuuttajalle mitään hyötyä kotomaisen ruoan suosimiseen ja edullisuuteen on aivan varma, eikä kulu kauaakaan, kun aloitetaan uudestaan puheet; Kuka syö ruokapöydässäsi? ja aivan oikeutetusti.
Omanapatissinkoittajienkin olisi jo aika lopettaa se vain omaan napaan tuijottelu.