Mun mielestäni henkilökohtainen asia. Maatalous ja asutus ei tahdo menestyä samassa paikassa. Jostain syystä asutuskeskusten kupeessa olevat tilat tahtoo ennemmin tai myöhemmin rappeutua. En tiedä mistä johtuu, mutta monesti näin on.
Meillä on löysä maankäyttö- ja kaavoituslainsäädäntö, jolloin asutuskeskusten lähellä pellon hinta määräytyy odotusarvosta tonttimaaksi, mikä käytännössä lopettaa maanviljelyn vähitellen. Seurauksena on, että kaupungit ovat puskavyöhykkeen sisällä. Esim. Saksassa kaavoitusmääräykset ovat tiukempia ja pellot pysyvät viljeltynä aivan kaupunkien kupeessakin. Tällä tietysti "rajoitetaan maanomistajan oikeuksia" (suomalainen "perusrakentamisoikeus"), mutta turvataan maataloudelle toimintaedellytykset.
Tästä on aiemminkin väännetty tällä palstalla, henk.koht. mielipiteenäni sen perusrakentamisoikeuden voisi lakkauttaa saman tien, olisi eduksi maanviljelylle kun keinottelu maalla loppuisi.
Itse Baltian tilanteesta ensikäden tietoni ovat kymmenen vuoden takaa. Viljelty/viljelemätön -jutussa kyse ei ole pelkistä luonnonoloista, myös maanomistuksella ja sen epäselvyyksillä on aika paljon tekemistä jutun kanssa.
Petri