..jälleen kerran.
Kertokaas kokemuksianne paalaimestanne/ ajamastanne koneesta.
Kuinka vaikuttaa paalattavan rehun kuiva-ainemäärä, ylimääräisen veden määrä sekä tavaran kortisuus (nuori vs. vanha heinä) paalauksen onnistumiseen ja hyvän paalin syntymiseen?
Nyt neljäs kesä Viconin 135 balepackilla. Pelaa kyllä säällä kuin säällä, verkotus toimii ongelmitta. Mutta se mikä pistää ihmetyttämään: Kuivalla kelillä tehty paali (ka ~35%) liki samanpainoinen kuin märästä tavarasta väännetty. Kuivaa tavaraa siis menee paaliin tuhottomasti, paino noin 800-900kg. Mutta lyhyt ja märkä VÄHÄKORTINEN, eli aikaisin keväällä tehty tavara tuntuu täyttävän kammion äkkiä, ja ikäänkuin puristusvoima ei riittäisi- aika jännä että märän paalaaminen tuntuu vievän myös vähemmän tehoa.
Paalissa on kyllä painoa, mutta painuu pellon laidassa melkoiseksi mytyksi.. kone myös alkaa varistaa tavaraa allensa liki heti kammion täytyttyä, mitä ei siis kuivemmalla tapahdu.
Syyssadon kortinen eväs taas säilyttää muotonsa paalissa, vaikka kuinka märkää olisi- paalin paino luokkaa tonni.
-> Summa summarum: Tuoreen ja märän säilörehun paalaukseen mielestäni ei ole paras mahdollinen kone (tai en osaa ajaa), mutta esikuivattuun sopii kenties parhaiten.
