Mä oon kanssas samaa mieltä, kyllä isot eu-maat joka tapauksessa pitää huolta omista asioistaan, ja käyvät kauppaa eduista KESKENÄÄN
...petrien ja adamsmithien olla euroopassa hyväntahtoisa hölmöjä, joita viedään kuin litran mittaa.
Että niinkun oma kyläpoliitikkomme, jonka mielestä hommia hoidetaan, kun "lyödään temarille nyrkkiä pöytään...".
Toi isojen keskinäinen sulle-mulle on realismia eikä kovin suuri salaisuuskaan. Siinä sitten piskuinen Suomi lyö nyrkkiä pöytään ja kas, saamme just mitä haluamme...
Itse en tiedä, kuinka tärkeää unionille Suomen jäsenyys on. Ilmeisesti Puolan ja Irlannin mukanaololle on suurempia poliittisia ulottuvuuksia (no, on Puolassa vähän enemmän väkeäkin kuin meillä), vaikea uskoa, että edustamamme "pohjoinen ulottuvuus" antaa kovinkaan paljoa kiristysvaraa.
Ei ex-pääministerimme Paavo I kuningas kovin väärässä ollut, kun on sitä mieltä, että on parempi istua niissä pöydissä, joissa päätöksiä tehdään. Käytännössä vaihtoehdot ovat istua siinä pöydässä ja keskustelussa ohjata tekstin muotoilua (isojen puhuessa) tai sitten valmiin tekstin kanssa kiukutella ja saada joku namu itselle. Irlanti tuskin pystyy olemaan enää mukana siinä tekstien luomisvaiheessa. Kiukuttelulla saa varmasti jotain läpi (ja runsaasti julkisuutta). Toinen kysymys onkin, paljonko olisi saanut läpi, jos olisi illalliskortti "niihin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään". Niistä saavutuksista vaan ei parane revitellä julkisuudessa.
Tuskin kukaan osaa sanoa, kumpi strategia tuottaa kannaltamme parempia tuloksia, koska aitoa koeasetelmaa ei voi tehdä. Päätöksenteko tässä ja tästä on sitä politiikkaa.
Petri