Että tervetuloa vaan ryssät Suomeen.
"Pekka Haavisto on halunnut ajaa 1990-luvulta aina 2010-luvulle asti systemaattisesti Suomen puolustuskykyä alas.
Haavisto on myös moittinut Venäjä-uhasta varoittaneita poliitikkoja vielä senkin jälkeen, kun Venäjä miehitti laittomasti Krimin ja aloitti sotatoimet Itä-Ukrainassa.
Suomen Nato-jäsenyyttä Haavisto vastusti käytännössä koko poliittisen uransa ajan.
Haavisto esitti vuonna 1990, että puolustusmäärärahoista pitäisi leikata 10 prosenttia ja siirtää summa ympäristöministeriölle. Samalla Haavisto vaati, että Helsingin edustalla oleva Santahaminan varuskuntasaari muutettaisiin virkistysalueeksi tai ekokyläksi.
Suomea on viime vuosina kiitetty paljon siitä, että puolustusta ei lähdetty ajamaan alas, kuten esimerkiksi Ruotsissa tehtiin.
Haavisto ajoi Suomen puolustuksen heikentämistä 2010-luvulle asti.
Parikymppinen Haavisto toimi 1970-luvun lopulla Köynnös-lehden päätoimittajana. Hän vaati jo tuolloin ”aseiden kalistelun” ja Puolustusvoimien alasajoa.
Haavisto kirjoitti, että ”puolustusvoimat on perustettu, jotta jokainen suomalainen mies hallitsisi tappamisen jalon taidon silloin, kun maan korkein johto näkee sen mielekkääksi”.
– Kun käsky käy, on liian myöhäistä sanoa ei. Ei on sanottava nyt, nuori päätoimittaja julisti kirjoituksessaan.
Päästyään eduskuntaan vuonna 1987 kansanedustaja Haavisto jatkoi samalla linjalla.
Haavisto ajoi systemaattisesti puolustuksen keventämistä. Esimerkiksi vuonna 1992 Haavisto vaati puolustusmenojen leikkauksia, Suomelle omaa aseriisuntaohjelmaa ja varusmiespalveluajan lyhentämistä.
Vuoden 1994 budjetista keskusteltaessa Haavisto halusi, että puolustusmenot piti laskea yhteen prosenttiin BKT:stä. Nykyinen Naton tavoitetaso on kaksi prosenttia. Seuraavan vuoden budjetissa Haavisto halusi puolustusmenojen leikkausvaatimusten lisäksi myöhentää Hornet-hävittäjien hankintaa.
Puolustuksen alasajovaatimukset jatkuivat seuraavalla vuosituhannella. Vuonna 2008 Haavisto halusi armeijan kriisiajan vahvuutta vähennettävän 350 000 yli puolella eli 150 000:een.
Haavisto on väläyttänyt jopa asevelvollisuudesta luopumista: vuonna 2009 antamassaan lehtihaastattelussa Haavisto piti huonona sitä, että Suomessa ei ole avattu keskustelua yleisen asevelvollisuuden lakkauttamista, kuten Ruotsissa tehtiin.
Neuvostoliiton hajottua 1991 Haavisto puhui eduskunnassa naapuriyhteistyön jatkamisesta eikä uskonut, että Suomen pitäisi oman turvallisuutensa, tai Venäjän pelon vuoksi, hakea turvaa lännestä.
– Vierastan sen tyyppistä ajattelua, joka lähtee esimerkiksi pelosta sitä kohtaan, että Venäjällä tapahtuu jotain sellaista hyvin traagista, jota varten meidän pitäisi hakea nyt apua tai turvaa lännestä, Haavisto sanoi eduskunnassa 1992.
Suomessa virisi Neuvostoliiton hajottua ajatus EU:hun eli silloiseen EY:hyn liittymisestä. Haavisto kuitenkin vaati eduskuntapuheessaan vuonna 1991, että Suomi säilyttäisi EY-jäsenenäkin oikeuden pidättäytyä ”sellaisista ulkopoliittisista toimista, jotka olisivat ristiriidassa oman Venäjän politiikkamme kanssa”.
Vuonna 1994 Haavisto ilmoitti eduskunnassa kielteisen Nato-kantansa.
–Suomesta ei pidä tehdä sotilasliiton ulkovartiota, hän perusteli.
Haaviston kielteinen Nato-näkemys säilyi pitkään.
Vuoden 2012 presidentinvaalien alla Haavisto kertoi Ylen vaalikoneessa olevansa täysin eri mieltä siitä, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuutta. Hän kertoi myös kannattavansa hallitusohjelman kirjauksia sotilasliittoon kuulumattomuudesta. Tuolloin vallassa ollut Kataisen (kok) hallitus oli käytännössä sulkenut Suomen Nato-oven vaalikauden ajaksi, mitä on laajasti myöhemmin kritisoitu.
Vuoden 2018 presidentinvaalien alla Haavisto vastusti Nato-jäsenyyttä sillä perustella, että ”se laukaisisi varustelukierteen Suomen rajalla”.
Eduskuntavaaleissa vuonna 2019 Haavisto totesi Ylen vaalikoneessa olevansa eri mieltä väitteestä, että Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Haaviston mukaan Naton sisäinen yhtenäisyys oli tuolloin koetuksella. Siksi hän piti hyvänä Suomen turvallisuuspoliittista valintaa olla Naton kumppanimaa.
Ulkoministerinä Pekka Haavisto vastusti vielä tammikuussa 2022 Suomen liittymistä Natoon.
–En itse näe, että se mitä tähän mennessä on tapahtunut, antaisi syytä mihinkään dramaattiseen uudelleenarviointiin.
Venäjä on Haavistolle tuttu. Hän on kertonut käyneensä Venäjällä jopa satoja kertoja. Lapsena ja nuorena hän vieraili Venäjällä ensin turistina, ja 1970- ja 80-luvuilla hän alkoi luoda yhteyksiä venäläisiin kansalais- ja ympäristöaktivisteihin.
Haavisto uskoi pitkälle 2010-luvulle saakka Venäjän kehitykseen demokratiana ja on pitkin uraansa esittänyt Venäjää puolustelevia puheenvuoroja. Uransa alkupuolella hän asemoi Suomen Venäjän ja lännen väliin, ei osaksi länttä.
Haaviston agendalle on mahtunut myös entisen Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB-vakoojan puolustaminen.
Vuonna 1991 Haavisto oli kansanedustajana mukana suomalaisvetoomuksessa, jossa haluttiin KGB:n norjalaisvakooja Arne Treholtille parempaa kohtelua tai armahdus.
Seuraavana vuonna, kun työväenpuolue nousi Norjassa valtaan, Treholt armahdettiin. Hän poistui saman tien Venäjälle ja myöhemmin Kyprokselle, jossa hän tienasi miljoonia liikemiehenä ja sijoittajana.
Harmistui Venäjä-kritiikistä
Elokuussa 2008 Venäjän panssarivaunut jyrisivät Georgian teillä. Ensimmäistä kertaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjä osoitti, että se on valmis sotatoimiin rajojensa ulkopuolella.
Vajaan viikon kestänyt Georgian sota päättyi Venäjän murskavoittoon.
Saman vuoden syyskuussa kansanedustaja Haavisto kehui EU:n ”rakentavaa roolia tässä kriisissä”.
–Voi vaan kysyä ajatellen tulevaakin Euroopan unionin rakennetta, johtuuko tämä siitä, että Ranska oli nyt puheenjohtaja. Olisiko sama ollut mahdollista tilanteessa, jossa joku Baltian maa olisi puheenjohtaja? Haavisto kysyi eduskunnassa.
Tämä oli piikki Baltian maille – Haavisto vihjasi, että Baltia olisi voinut olla Venäjän suuntaan liian vihamielinen.
Haaviston huoli Venäjä-puheista jatkui myös vuoden 2012 presidentinvaalien alla. Tuolloin vihreiden presidenttiehdokas harmistui eräiden presidenttiehdokkaiden tavasta puhua Venäjästä. Haavistoa vaivasi kommentit, joissa Venäjästä puhutaan ”omanlaisenaan demokratiana” tai ”jonkinlaisena demokratiana”.
– Myös jotkut (presidentti)ehdokaskollegoistani ovat syyllistyneet tällaiseen Venäjän – ja demokratian – vähättelyyn, Haavisto sanoi vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa.
Haaviston mielestä Suomessa pitäisi "ilman ylemmyydentuntoa ja pilkkaa" katsoa, missä asioissa Venäjällä rikotaan demokratian tai sananvapauden pelisääntöjä. Näihin rikkomuksiin ei kuitenkaan Haaviston mukaan pidä puuttua Suomessa vaan Venäjällä.
MTV:n presidenttitentissä 2012 Haavisto toisti uskonsa demokraattiseen Venäjään, ”joka ei varmaan tuo suuria turvallisuusuhkia Suomelle”.
Vuonna 2014 Venäjä otti laittomasti haltuunsa Ukrainalle kuuluvan Krimin ja tuki sotilaallisesti Itä-Ukrainan separatistien taistelua Ukrainaa vastaan.
Seuraavana vuonna Haavisto arvosteli Vihreän Langan haastattelussa silloista puolustusministeriä Carl Haglundia (r) ”megafonidiplomatiasta”, kun tämä varoitti Venäjän uhasta. Samassa haastattelussa Haavisto kertoi myös, ettei hän ole iloinnut taannoisen puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok) Venäjä-lausunnosta.
Häkämies sanoi vuonna 2007 Yhdysvalloissa pitämässään puheessa, että Suomen turvallisuushaasteet ovat ”Venäjä, Venäjä ja Venäjä” ja että puolustuspolitiikasta vastuullisten pitää tehdä tästä johtopäätöksiä.
Vuonna 2019 ulkoministeri Haavisto toivoi Financial Timesin haastattelussa, että EU parantaisi suhteitaan Venäjään, koska se edistää Euroopan turvallisuutta kansainvälisten konfliktien, transatlanttisten jännitteiden ja Brexitin paineessa. Haaviston FT:lle antamaa lausuntoa arvosteltiin muun muassa Virossa.
Haaviston on uutisoitu olleen myös venäläisten löyhien viisumivaatimusten puolustaja.
Vuonna 2018 kävi ilmi, että Suomi oli noudattanut venäläisille myönnettävien viisumien suhteen avokätisempää politiikkaa kuin mitä sen Schengen-maana olisi pitänyt. Suomi sai asiasta huomautuksen EU-komissiolta.
Syyskuussa 2019 Suomi kiristi venäläisiä koskevia viisumivaatimuksiaan. Suomi alkoi vaatia venäläisiltä selvitystä matkasuunnitelmasta sekä palkkatiedoista. Ennen linjanmuutosta Suomi oli ainoa Schengen-maa, joka ei vaatinut venäläismatkailijoilta kyseisiä liiteasiakirjoja.
Ilta-Sanomien tietojen mukaan ulkoministeri Haavisto pyrki höllentämään viisumikäytäntöjä vielä kalkkiviivoilla. Vaadittavien lisätietojen ja liitteiden suhteen tulee noudattaa niin joustavaa linjaa kuin Schengen-säädösten puitteissa on mahdollista, Haaviston viesti kuului IS:n mukaan
Vuonna 2013 Haavisto kertoi Helsingin Sanomille pitävänsä venäläisiä investointeja yleensä ”hyvin tervetulleina” eikä hän halunnut lietsoa Venäjä-pelkoa.
