Kolmen kuukauden pitkän matkan jälkeen siirtolainen Muhammad saapui Ruotsiin. Hän istui jalkakäytävällä aseman vieressä ja sylki tupakkaa maahan rikkinäisten hampaidensa välistä.
Yhtäkkiä ilmestyi hyvä haltija!
– Olen sosialistiliberaali haltija ja olen tullut täyttämään kolme toivettasi.
Muhammad sai hämmästyksestä tuskin sanaakaan suustaan, mutta yritti selvittää, oliko kuulemansa totta.
– Katso, kuinka huonot hampaani ovat. Haluaisin ne kaikki takaisin ja että ne olisivat täydelliset. Hän ei edes ehtinyt viimeistellä toivettaan, ennen kuin pakolaisten suojelu- ja avustuslaki, joka tarjoaa ilmaisen sosiaalihuollon, tuli voimaan. Muhammad sai heti kauniit, lumivalkoiset hampaat, jotka loistivat kuin Hollywood-tähdellä.
Sitten Muhammad sanoo:
– Kaipaan neljää vaimoani ja 15 lastani, sekä vanhempiani ja sisaruksiani ja vaimojeni vanhempia ja sisaruksia... Haluan, että me kaikki asumme yhdessä kauniissa, suuressa luksustalossa ja meillä on paljon rahaa.
Muhammad ei ollut edes lopettanut puhumistaan, kun hän huomasi olevansa kauniissa huvilassa. Hänen ympärillään olivat kaikki hänen 119 sukulaistaan. Kaikki he olivat onnellisia ja varakkaita.
Pöydältä hän löysi asiakirjan maahanmuuttajien oikeudesta perheenyhdistämiseen ja tuista, sekä selityksiä siitä, miten saada rahaa ja miten hakea maahanmuuttajien avustuksia.
Talo oli täysin kalustettu ja keittiössä oli arsenaali sähkölaitteita. Hän ei tiennyt, puoliakaan niistä mihin ne oli tarkoitettu. Tiesi vain, että hänellä oli niitä. Se oli täsmälleen lain mukaista, joka säätää kotitalousavustukset maahanmuuttajille.
Muhammed oli niin onnellinen, ettei hän tiennyt, mitä pyytää haltialta kolmantena toiveenaan.
Lopulta hän sanoi:
- Minäkin haluan olla oikea ruotsalainen, en pelkkä kansalainen. Haluan myös olla vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen, kuten oikeat ruotsalaiset, enkä halua, että minua kutsutaan Muhammediksi, vaan Sven Svenssoniksi.
Hän ei edes ehtinyt viimeistellä lausettaan, ennen kuin hän huomasi olevansa asemalla kyykistyneenä ja sylkemässä nuuskaa hampaattomasta suustaan.
Yllättyneenä hän kysyi haltijalta:
- Mitä tapahtui?!
Haltija vastasi:
- Eikö sinua hävetä, Svensson?! Istut täällä odottamassa apua valtiolta?! Et sinä voi saada tukia, sinun on ratkaistava kaikki tulevaisuuden taloudelliset ongelmasi itse! Kokoa itsesi ja mene töihin mahdollisimman pian! Kuinka me voimme auttaa onnettomia siirtolaisia, jos sinä et käy töissä?
On niin ihanaa olla tekemättä mitään ja levätä sen jälkeen.
