Kalkituksellakin on tuotto, joka toteutuu lähinnä saatavan sadonlisän tuottaman nettorahamäärän perusteella. Tällöin ei ole kahta sanaa, toteutuuko tuotto esimerkiksi sokerijuurikkaalla, se toteutuu.
Viljalla tuotto riippuu kulloisestakin markkinahinnasta, sekä siitä, että parannuksia pitää
samanaikaisesti tehdä monella rintamalla:
- ojitus, mielellään altakastelu
- hivenlannoitteet ja perusravinteet
- vaateliaat
satopotenttiaalilajikkeet
-
satopotenttiaalin mukainen lannoitus
-1980- luvun hintataso ja hintasuhteet.
Tämä siis on monimuuttujaongelma, jossa osa muuttujista ei välttämättä ole vapaasti valittavissa. Lähinnä mieleen tulee perusravinteiden käyttömahdollisuus tukipolitiikassa, ja tuotteen ja kuivauksen ja rahtien hintatason reunaehdot.
Tällöin joudutaan tutkimaan asiaa lukitsemalla muutama näistä muuttujista tämänhetkisiin rajoihin ja etsimään esimerkiksi pelkästään kalkituksella saatavaa tuottoa.
Pelkän kalkituksen tuottoa on tutkiskeltu EU-aikana, ja tulokset turhauttavat mm. viljelypanoskauppiaita:

Kuva: pH:n vaikutus ohran satoon
Kuvaajat taipuvat vahvasti vaakasuoraan suuntaan siinä pH5.5 :n seutuvilla. pH:n suositusnosto 6.5:een vaatii suurimmassa osassa peltoja noin 20 tonnia kalsiittia, taitaa olla yli 800 euroa jo senkin hinta levitettynä. Ohran sadonlisää saadaan parhaassakin tapauksessa (lajikekokeet) noin 400 kg/ha, joten lisäsadon arvo kuivattuna ja rahdattuna näyttää olevan lajikekokeiden perusteella noin 60 euroa, varhaisemmissa tutkimuksissa ehkä 0 euroa.
Tutkimus joutuu kerta toisensa jälkeen tunnustamaan, että vuokrapeltojen ja niin sanottujen tavis-kasvinviljelypeltojen viljavuus- ym. puutteiden muut reunaehdot ovat niin kasvua rajoittavat, että noin 6:n pH:n jälkeen kalkituksella ei saada merkittävää rahatuottoa, jos viljellään vain viljaa tai vaatimattomia muita kasveja. Tuoresäilöttävää rehuohraa tai maissia omaan käyttöön (esim. lisäsadon rahtikulut jäävät pois) viljelevät saattavatkin hyötyä, varsinkin kun perseilevät fosfaatin ja järjettömän typpilatauksen avulla satoja, joita ei köyhän maan viljelijä voisi kuvitellakaan saavansa, vaikka kalkitsisi pH:n yhdeksään- kymmeneen asti.
Vuokrasopimusten pituuden osalta, 15 vuotta ei välttämättä riitä, jos pH:n nostoa todella yritetään saada aikaiseksi.

Kuva: MTT:n selvityksiä 37 (2003)
-SS-