Paskanatsi ei tunne Suomen historiaa. 1918 ei ollut Svetogorskia.
Toiseen maailmansotaan asti Enso kuului Suomelle ja oli osana vuosina 1920–1939 vahvasti kasvanutta Jääsken kuntaa. Lähes koko Jääski luovutettiin Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosotien jälkeen ensin 1940 ja sitten 1944.
Ennen toista maailmansotaa Enso kuului Suomelle, ja yhdessä Imatran sekä siihen nykyisin kuuluvien Tainionkosken ja Vuoksenniskan kanssa se muodosti Vuoksenlaakson teollisuusalueen, jota monien tehtaidensa takia nimitettiin myös Suomen Ruhriksi. Enso-nimi ei tuolloin ollut virallisesti käytössä paikannimenä; vuoteen 1945 asti tunnettiin vain Jääsken suurpitäjä, jonka läpi Vuoksi virtasi. Tehtaiden ympärille syntynyttä ja kasvanutta taajamaa oli kuitenkin ruvettu kutsumaan Ensoksi. Ensosta suunniteltiin kauppalaa. Suunnitelmaa ei ehditty toteuttaa ennen alueluovutusta, mutta kauppalaselvittelyyn palattiin sodan jälkeen ja suunnitellun Enson kauppalan sijasta perustettiin viereen Suomelle jääneelle alueelle Imatran kauppala 1948 Jääsken kunnalta jääneillä varoilla.lähde?
Ensossa sijaitsivat aikoinaan Enso-Gutzeit Oy:lle kuuluneet suuret puunjalostustehtaat. Ensimmäisen puuhiomon Vuoksen rannalle perusti vapaaherra Carl August Standertskjöld vuonna 1889. Hän valitsi nimen Enso harkittuaan ensin nimeä Ensi, koska halusi korostaa, että kyseessä oli ensimmäinen Vuoksen vesivoimaa käyttävä yhtiö. Standertskjöld myi tehtaan Gutzeit-yhtiölle vuonna 1911. Enso oli 1920–1930-luvulla Suomen suurin teollisuuskeskittymä. Enso-Gutzeitin pääkonttori siirrettiin Ensoon vuonna 1927 ja yhtiö rakennutti myös ympäröivät asuinalueet. Enson voimalaitos käytti myös Suomen puolelle jääneen Vallinkosken tehon.
Talvisodan jälkeen solmitun Moskovan rauhansopimukseen liitetyssä kartassa Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja piirrettiin kulkemaan Enson läpi. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan halunnut jakaa taajamaa kahtia. Rajaneuvotteluiden yhteydessä käytiin pitkällinen neuvottelu siitä, saisiko Neuvostoliitto Enson itselleen. Neuvostojohdon järkähtämättömyys asiassa ratkaisi lopulta kiistan Suomen tappioksi.Tapa, jolla Enso joutui sotien jälkeen Neuvostoliitolle, oli suomalaisille harmillinen. Talvisodan aikainen ulkoministeri Väinö Tanner kertoi muistelmissaan: "Enson alueesta syntyi jo tällöin ensimmäinen erimielisyys. Rauhansopimukseen liitetyn kartan mukaan se selvästi kuului Suomen alueeseen, mutta venäläiset vaativat sitä itselleen. Myöhemmin kartta muutettiin venäläisten eduksi vetämällä Enson kohdalle tarpeellinen mutka."
Jatkosodan alkuvaiheessa suomalaiset valtasivat Enson takaisin, mutta Moskovan välirauhansopimuksessa 1944 se joutui jälleen Neuvostoliitolle.
