Luin tuollaisen Ruotsin maahanmuutoviraston työntekijän haastattelun. Joko suomen virastossa mahtaa maahanmuuttaneet päättää ketä ja mistä otetaan tulokkaita?
Käännös on AI´n tekemä, en ole kokonaan tarkistanut käännöstä, mutta alkuperäisenhän voi lukea linkistä jos kieli taipuu.
https://www.friatider.se/uppgift-klanlojalitet-praglar-jobbet-pa-migrationsverket Migrationsviraston sisältäpäin: Klaanirakenteet, ruotsalaiset vähemmistönä ja vaikenemisen kulttuuri
Julkaistu 5.1.2026
Miltä Migrationsverket (Ruotsin maahanmuuttovirasto) näyttää sisältäpäin – ohjausasiakirjojen, arvolupausten ja poliittisten lupausten takaa? Lähteet, jotka ovat työskennelleet virastossa useiden vuosikymmenten ajan, kuvaavat Samnyttille arkea, jota leimaavat kieliryhmiin kuuluminen, klaaniuskollisuudet ja pelko tehdä hälytystä. Enemmistöllä henkilöstöstä on muu kuin ruotsalainen tausta. Tiedot herättävät vakavia kysymyksiä oikeusturvasta, johtamisesta ja valtion kontrollista yhtä sen vaikutusvaltaisimmista viranomaisista kohtaan – viranomaisesta, joka viime kädessä säätelee, tai ei säätele, Ruotsiin suuntautuvaa massamaahanmuuttoa. Samnyttin lähteen mukaan klaanimentaliteetti on nyt “imeytynyt viraston seiniin”.
Migrationsverket on yksi Ruotsin keskeisimmistä ja samalla kiistellyimmistä viranomaisista. Siellä tehdään päätökset turvapaikasta, oleskeluluvista, työluvista ja kansalaisuudesta – päätökset, jotka käytännössä ratkaisevat, kuka saa jäädä maahan ja millä ehdoilla. Virasto toimii politiikan, juridiikan ja hallinnon leikkauspisteessä, jossa lainsäädäntö, EU-oikeus ja poliittiset signaalit kohtaavat arjen käytännön käsittelytyön.
Tämä tekee Migrationsverketistä erityisen alttiin sekä ulkoiselle paineelle että sisäisille puutteille, samalla kun virheellisten päätösten seuraukset voivat olla kauaskantoisia sekä yksilöille että koko yhteiskunnalle.
“Kyse ei ole vain kielestä – ettei ymmärretä toisia tai sitä, mitä sanotaan – vaan siitä, että viraston sisälle muodostuu erilaisia ryhmiä, klaaneja, jotka pyrkivät tuomaan omia klaanijäseniään tai sukulaisiaan kotimaistaan. Lähi-idän klaanimentaliteetti on tuotu virastoon.”
Syksy 2015 muodostui vedenjakajaksi. Pakolaiskriisin aikana Migrationsverket vastaanotti enemmän maahanmuuttajia kuin mihin järjestelmä oli mitoitettu, ja virasto itse varoitti, ettei majoitusta enää pystytty järjestämään.
Samnyttin lähde kuvaa ajanjaksoa kaoottiseksi, improvisaation ja kokonaiskuvan puutteen leimaamaksi. Lähteen mukaan virastossa oli jo tuolloin työntekijöitä, jotka avoimesti kyseenalaistivat viraston toiminnan. Kuvaavana esimerkkinä kerrotaan, kuinka eräs Lähi-idästä kotoisin ollut, virastossa työskennellyt nainen, joka ei käyttänyt huivia, sanoi suoraan: “Mitä te oikein teette?”
Kriisi paljasti rakenteellisia heikkouksia, jotka leimaavat toimintaa yhä – puutteellista kontrollia ja improvisoituja ratkaisuja. Juuri tänä aikana Migrationsverket sai myös aiempaa politisoituneemman roolin, jossa viestit inhimillisyydestä, määristä ja ”vastuunkannosta” koettiin usein painavan raskaasti ohjauksessa.
Tänä aikana Dan Eliasson oli jo ehtinyt jättää selvän jälkensä Migrationsverketiin. Hänen pääjohtajakautensa osui yhteen viraston voimakkaan laajentumisen kanssa sekä johtamiskulttuurin kanssa, jota kriitikot ovat kuvanneet politisoituneeksi ja arvovetoiseksi. Kun Anders Danielsson otti tehtävän vastaan, sanonnasta ”Anna Andersin olla Anders” tuli eräänlainen aikakauden tiivistys.
“Tällä hetkellä enemmistöllä henkilöstöstä on muu kuin ruotsalainen tausta. Monilla ei ole edes Ruotsin kansalaisuutta. Ja ihmiset puhuvat omaa kieltään oman ryhmänsä kanssa.”
Tämä kuvasi henkilöitynyttä johtajuutta tilanteessa, jossa maahanmuuttomäärät kasvoivat dramaattisesti, mutta myös virastokulttuuria, jossa vastaväitteet suuntaa ja prioriteetteja kohtaan koettiin epälojaaleiksi.
Monille tämä oli merkki siitä, kuinka raja asiallisen viranomaistoiminnan ja poliittisen kannanoton välillä vähitellen hämärtyi, samalla kun Migrationsverket kasvoi nopeasti – sekä henkilöstömäärältään että organisatoriselta monimutkaisuudeltaan.
Kysymykset oikeusturvasta, sisäisestä valvonnasta ja lojaalisuudesta tehtävää kohtaan ovat toistuvasti nousseet esiin. Samalla sekä ulkopuoliset tarkastajat että sisäiset äänet kertovat virastosta, jolla on ollut vaikeuksia palata vakaaseen normaalitilaan. Tätä taustaa vasten uudet tiedot herättävät kysymyksiä siitä, miten Migrationsverket toimii sisältäpäin – ja mitkä voimat käytännössä vaikuttavat päätöksiin.
Päätöksiä Ruotsin tulevaisuudesta tehdään ympäristössä, jossa ulkomaiset lojaalisuudet ja klaani-identiteetti ratkaisevat
Samnytt tapaa yhden lähteistään Migrationsverketin sisältä. Henkilö on työskennellyt virastossa monissa eri tehtävissä useiden vuosikymmenten ajan ja työskentelee siellä edelleen. Aloitamme kysymällä henkilöstöstä ja työpaikasta yleisesti.
– Tällä hetkellä työntekijöitä on noin 6 000. Istumme avoimissa toimistotiloissa, eli jokainen voi itse valita, mihin istuu.
Miten se vaikuttaa työhön?
– Vaikutus on melko suuri, koska ryhmät istuvat yhdessä niiden kanssa, jotka puhuvat samaa kieltä. Kurdiyhteisöt istuvat yleensä yhdessä muiden kurdien kanssa, vaikka kurdeillakin on eri klaaneja; somalit istuvat muiden somalien kanssa ja syyrialaiset muiden syyrialaisten kanssa ja niin edelleen. Lähde jatkaa:
– Eniten vaikuttaa se, että kaikki puhuvat omaa kieltään, eli ei ymmärretä, mitä ryhmien ja työntekijöiden välillä sanotaan.
Eikö ajatuksena ole, että virastossa puhuttaisiin ruotsia?
– Kyllä, tällaisia aloitteita on ollut aiemmin, mutta niistä on luovuttu. Tällä hetkellä enemmistöllä henkilöstöstä on muu kuin ruotsalainen tausta. Monilla ei ole edes Ruotsin kansalaisuutta. Ja ihmiset puhuvat omaa kieltään oman ryhmänsä kanssa. Lähde jatkaa:
– Kyse ei ole vain kielestä, vaan siitä, että viraston sisälle muodostuu erilaisia ryhmiä – klaaneja – jotka pyrkivät tuomaan omia klaanijäseniään tai sukulaisiaan kotimaistaan. Lähi-idän klaanimentaliteetti on tuotu virastoon.
Näkyykö eroa muslimien ja ei-muslimien välillä?
– Kyllä. Tällä hetkellä noin 35 prosenttia työntekijöistä on muslimeja. Monet ovat ehkä olleet maltillisempia muslimeja, mutta 7. lokakuuta jälkeen nähtiin, että yhä useammat musliminaiset alkoivat käyttää hijabia.
Alkoivatko siis useammat Migrationsverketissä työskentelevät musliminaiset käyttää huivia Hamasin terrori-iskun ja juutalaissiviilien joukkomurhan jälkeen 7.10.2023?
– Kyllä, lisäys oli selkeä.
Samnyttin lähde kertoo, että muutos 7. lokakuuta jälkeen oli selvästi havaittavissa, ja että Migrationsverketin kahvihuoneista saattoi kuulla lauluja ”from the river to the sea”. Ilmaus tarkoittaa Israelin hävittämisen ja siten juutalaisten poistamisen alueelta ylistämistä.
Lähde kuvaa, kuinka selkeä klaanilogiikka on vähitellen juurtunut Migrationsverketiin. Kyse ei hänen mukaansa ole vain epävirallisista lojaalisuuksista, vaan systemaattisesta toiminnasta, jossa vahvoihin klaanisiteisiin kuuluvat työntekijät aktiivisesti pyrkivät vahvistamaan oman klaaninsa asemaa Ruotsissa.
Tämä tapahtuu helpottamalla sukulaisten ja klaanijäsenten oleskelulupien, työlupien tai muiden päätösten saamista, jotka mahdollistavat asettautumisen maahan.
Lähteen mukaan tämä ei enää tapahdu salassa. Päinvastoin, käyttäytyminen on normalisoitunut niin, että se tapahtuu avoimesti ilman pelkoa sisäisistä seuraamuksista. Kollegojen odotetaan ymmärtävän, hyväksyvän – tai vaikenevan.
“Lakkauttakaa koko virasto. Sitä ei voi muuttaa. Vaikka nimeä vaihdettaisiin tai vastuu siirrettäisiin toisille viranomaisille, samat ihmiset seuraavat mukana. Lopputulos on sama. Jos tätä halutaan muuttaa, tarvitaan täysin uusi lähestymistapa ja uudet ihmiset.”
Ilmoittajan mukaan on laajalle levinnyt käsitys, että lojaalisuus omaa klaania kohtaan painaa enemmän kuin lojaalisuus virastoa, lainsäädäntöä ja Migrationsverketin tehtävää kohtaan.
Tuloksena on lähteen mukaan virastokulttuuri, jossa oikeusturva rapautuu sisältäpäin ja jossa päätöksiä uhkaa ohjata sukulaisuus ja ryhmäkuuluminen objektiivisen harkinnan sijaan.
Tarkoitetaanko myös, että muslimit aktiivisesti pyrkivät tuomaan muita muslimeja Ruotsiin?
– Kyllä, pääpiirteissään, mutta näin toimivat myös syyrialaiset, jotka ovat toinen ryhmä. He ovat Syyrian kristittyjä ja pyrkivät tuomaan oman klaaninsa. Muslimitkin jakautuvat moniin klaaneihin ja uskonnollisiin suuntauksiin, joten ratkaisevaa on ensisijaisesti klaanikuuluminen. Juutalaisia ja Israelia koskevissa näkemyksissä he kuitenkin yhdistyvät. Muslimien välillä on selkeä yhteenkuuluvuuden tunne.
Millainen johtaminen virastossa on?
– Se on vaihdellut valtavasti. Tällä hetkellä ylimpänä johtajana on nainen, joka lähinnä kulkee ympäriinsä ja sanoo, että kaikki ovat niin päteviä. Varsinaista ohjausta ei ole.
Kuinka monta ruotsalaista työskentelee Migrationsverketissä nykyään?
– Jos ruotsalaisilla tarkoitetaan henkilöitä, joilla on ruotsalainen tausta tai jotka kokevat itsensä ruotsalaisiksi, he ovat vähemmistössä. Lähde jatkaa:
– Epämiellyttävää on se, että meidän, jotka koemme ettei virastossa toimita oikein – ja se koskee useimmiten ruotsalaisia – täytyy puhua suljettujen ovien takana, ettei kukaan kuule.
Mitä voisi tapahtua, jos puhutte avoimesti?
– Ihminen siirretään pois tehtävästään, ehkä vastaanottoon. Täällä on vaikea irtisanoa ketään, koska ammattiliitot ovat vahvoja, mutta vaikutusvalta viedään ja kaikki uramahdollisuudet virastossa katoavat.
Onko tilanne parantunut Tidö-hallituksen jälkeen?
– Jonkin verran, mutta sitä kulttuuria, joka on juurtunut, ei voi muuttaa. Vaikka nyt on direktiivejä, joiden mukaan ensisijaisesti pitäisi tarkastella osaamista ja työperäistä maahanmuuttoa, ”säälikulttuuri” elää yhä retoriikassa. Ja klaaniajattelu on yhä olemassa.
”Lakkauttakaa virasto”
Mikä on viestisi vastuullisille poliitikoille?
– Lakkauttakaa koko virasto. Sitä ei voi muuttaa. Vaikka nimeä vaihdettaisiin tai vastuu siirrettäisiin toisille viranomaisille, samat ihmiset seuraavat mukana ja lopputulos on sama. Jos tätä halutaan muuttaa, tarvitaan täysin uusi lähestymistapa ja uudet ihmiset.
Samnyttin lähteen esittämät tiedot ovat vakavia ja koskevat perustavanlaatuisesti luottamusta yhteen valtion vaikutusvaltaisimmista viranomaisista. Jos pitää paikkansa, että lojaalisuudet, kieliryhmät ja klaanisiteet vaikuttavat Migrationsverketin työhön, kyse ei ole enää yksittäisistä väärinkäytöksistä vaan rakenteellisista ongelmista, jotka iskevät suoraan oikeusturvaan. Tämä herättää myös kysymyksiä siitä, miten sisäinen valvonta, johtaminen ja valvontamekanismit todella toimivat – ja onko politiikalla ollut näkyvyyttä siihen, mitä viraston suljettujen ovien takana tapahtuu.
Samnytt jatkaa Migrationsverketin tarkastelua ja palaa aiheeseen uusien todistajalausuntojen, asiakirjojen ja analyysien kanssa. Aikana, jolloin maahanmuuttopolitiikan sanotaan muuttuneen, jää avoimeksi kysymys, onko valtiolla todella kontrolli omaan hallintoonsa – vai ohjaavatko kriisivuosina syntyneet kulttuurit edelleen päätöksiä, uusista direktiiveistä ja poliittisista lupauksista huolimatta
