Bulkkiviljan hintaan ei pysty vaikuttamaan, jos ulkomailta saa tuontiviljaa halvemmalla. Tukipolitiikka onnistuisi ainoastaan ehkä korvamerkittyjen viljanostajien kanssa tehtyjen viljelysopimusten kautta. Silloin puhutaan tuotantotuesta ja silloin mentäisiin kovasti kohti metsää.
Yksi vaihtoehto on kiristys. Toisin sanoen järjestäytyminen. Kiristys voisi kohdentua brändiin. Esimerkiksi kotimaisuusbrändiin. Vaikka sillä enää ole mitään merkitystä vatserillakaan. Kuluttajat huijattiin kotimaisen rukiin syöjiksi, joten enää ei tarvitse mainostaa.
Mutta jos kaikki viljansa tilalta ulos myyvät viljelijät määräisivät hinnan kollektiivisesti, jotain voisi tapahtua. Mitä se olisi, se jäisi nähtäväksi.
Olisihan se mielenkiintoista jos olisi joku etujärjestö.
Siis vaikkapa pienemmässä mitassa, jos olisi jokin viljelijöiden tuottajaorganisaatio, joka vuotta aikaisemmin sadonkorjuuta lähtisi järjestämään oletusarvoisesti vientikauppoja viljamäärälle, jonka viljelijät uskaltaisivat kiinnittää kauppasopimuksella, vaikkapa yhden neljäsosan (25%) koko viljasadosta ? Tämä olisi perinteisille viljavälittäjille katastrofi, koska tällöin ne todella joutuisivat miettimään tarvitsemansa viljan saantia; yli jäävä tuotanto olisikin joko samansuuruinen kuin vuotuinen kotimaan käyttö, tai jopa vähän pienempi. Alkaisikohan se
baasis silloin muuttua sieltä miinus sadasta ylöspäin ?
2018 näytti sen, että paikallisen viljan hinta lopulta sitten nousi, vaikka muualla maailmassa markkinoilla ei ollut kadosta tietoakaan, pörssit eivät tehneet minkäänlaista piikkiä.
Vaikka "ulkomailta saa halvemmalla" - väite toimisikin, ei se vilja sinne käyttäjälle asti tule ihan yhtä halvalla. Onhan tuo viljan laatukin epäsymmetrinen viennin ja tuonnin välillä: Yhdistelmäkuormia voidaan julmasti lähettää satamasta takaisin, eipäs pääse kippaamaan, mutta lähetäpäs laiva takaisin, jos jyvästä löytyy DON tai glyfosaatti tai varastotoukkamyrkky.
Rakkinehan tuossa muussa yhteydessä heitti lehdessä esiintyneen ns. ammattilaisen näkemyksiä, mutta olipa siellä Somerollakin yksi neljäkymmentä vuotta viljakaupassa mukana ollut viljameklari, joka totesi, että viljelijöitä lukuun ottamatta kellekään vilja-alan toimijalle ei ole ensisijaisesti eduksi vienti, vaan sitä ehkä huomaamatta vältellään, koska arvoketjussa viljaa käyttävä teollisuus ja eri kotimaan sektorit näkevät tarvitsevansa edullista kotimaista viljaa, ja sitä pystyy suuri viljaliike parhaiten toimittamaan, jos paikallisesti tavaraa on yltäkylläisesti. Miksi kenenkään kannattaisi keikuttaa venettä ja ajaa kotimaan leppoisat ympyrät kaaokseen ?
No viljanviljelijän ehkä kannattaisi.
-SS-
