Siis ympäristöaktivismi ei ehkä auta ympäristöä ollenkaan. Tuulivoima on melko raaka-aineintensiivinen energiamuoto, eikä sen tuottama kilowattitunti ole samanarvoinen kuin vesivaraston sisältämä vapaasti tarpeen mukaan käytettävissä oleva energia. Aurinkovoima toimii päiväntasaajan lähellä olevissa maissa, lähinnä jäähdytystarpeeseen, napa-alueiden vuodenaikavaihtelu on epäedullista auringolle. Aktivistien ajattelun aukot aiheuttavat harhan, että ns. vihreää, "päästöjä vähentävää", tavaraa pää punaisena valmistamalla, korvaten jonkun toisen muka saastuttavamman tavaran, päästäisiin nettohyötyyn. Ei ainakaan viiteenkymmeneen vuoteen.
Kokonaisenergiankulutuksen vähentäminen ja tavaranvalmistuksen vähentäminen rikkaissa valtioissa siis on ainoa toimiva malli, mutta ne nuoret aktivistit, jotka elävät Helsingin keskustassa, eivät huomaa sitä, että he ovat elintasomaiden eliittiä, joka on asemassaan ja vapautettavissa aktivistitoimintaansa vain sen takia, että yhteiskunta on ehkä jo parisadan vuoden ajan käyttänyt useamman kertaluokan verran enemmän energiaa ja päästöjä kuin alkuasukas heinämajassaan kaukana kaukana suuressa maailmassa. Näiden aktivistien nyt sitten kelpaa köyhäillä siellä kirppiksillä.
Isi maksaa, isi maksaa, isi isi isi maksaa. Monen salonkivihreän nuoren takana löytyy jokin korkea-arvoinen virkamies- tai yritysjohtajaperhe. Murkkuiässä ensimmäinen toimiva aivojen osa on kapinointilohko, jolloin tukka muuttuu siniseksi ja vaatteet kirppisrytkyiksi, ja vanhemmat yhtäkkiä ovat hirviöporvareita. Sitten yliopiston poliittisen kehitysmaasosiologian laitokselle päästyään jo liimaavat käsiä lähikatujen asfalttiin.
Isi vaihtaa entisen eemelin EQS:ään, kapinallista jälkikasvua lepyttääkseen.
-SS-