Siellä ei montaa tutkimusalaa löydy, joka tuottaisi valtiolle jotain taloudellista hyötyä. Historian tutkiminen on yksi hyvä juttu, koska se vähentää pään hakkaamista Karjalan mäntyyn. Poliitikoilta se ei poista heidän ominaisuuttaan toistaa samoja virheitä.
Mitenkä esimerkiksi tekniikan ja luonnontieteiden tutkimus ja koulutus, eikö ne nyt ole sellaisia joiden tukemisessa panos-tuotos suhde on positiivinen?
Jos halutaan pysyä kehityksessä mukana eikä taantua kehitysmaan tasolle. Vai kuvitellaanko että jotain voitetaan leikkaamalla näiden rahoitusta?
Nuo ovat ehkä ne aidoimmat hyötyä tuovat.
Mitä se kehitys sitten on? Olemme olleet jo pitkään nykyisen atomimallin ajassa ja sitä koskevat kehitykset ovat olleet sovellustasolla.
Kaiken kruunaa elollinen ympäristö, jonka mallintamiseen ei riitä nykyiset tietokoneet tai sitten se, kuinka paljon erilaiset tekoälyt tarvitsevat energiaa ja silti ne ovat yksinkertaisen tyhmiä. Kun lääketiede parantaa ihmisiä, se on ok. Kun se pidentää ihmiselämää, siitä kyllä valtion talous kärsii.
Sitten kun yritetään tutkia jotain tosi pientä, teoreettista asiaa, se vaatii yleensä energiaa, infraa ja yleensä ison kasan rahaa. Suomella ei ole tällaiseen rahaa. Joten todellisuudessa tietyiltä Suomi on kehitysmaa. Melkein kaikki suomalaiset menestystapaukset ovat perustuneet muiden tutkimien asioiden soveltamiseen.
