Kaikki tietää, ettei urea ja polttomoottorit sovi yhteen, mutta entä miten se toimii lannoitteena? Onko joku kokeillu ihan kylvölannoituksessa viljoilla? Varmaan inhibiittorilla kannattaa lähtökohtaisesti ureat olla, jos siihen leikkin lähtee. Se taitaa vähentää myös siemenrivissä vahinkoja mitä ulkomaanjuttuja luin.

Rakeinen urea toimi aikoinaan ihan hyvin sijoituslannoituksessa. Käytin säännöllisiä urearuiskutuksia kultaisella 1980- luvlla. Samalla otettiin koko typpiosuus ureana, neuvostoliittolaista taisi olla. Santaa ja puunsälää oli riittävästi, mutta suodatettiin ruiskuun hunajasuodatinsäkin läpi.

Sijoituksessa  toimi aivan yhtäläisesti, mutta muutamana kuivan pölyisenä syysviljan pintalevityskeväänä jäi semmoinen olo, että teho jää todella vähäiseksi. Inhibiittoreita kai markkinoidaan tehon parantamiseen.

Vaikka urea sinänsä on hajutonta, laitumissa lehmät söivät urealannoitettua heikommin.

-SS-

Urea on mielenkiintoinen tapaus. Sen hajotessa ammoniakki nostaa maan pH arvoa, mutta lopulta nitrifikaatiossa tuloksena on happamoituminen. Se on vähän maassa maan tavalla juttu. Happamassa maassa reaktiot lisäävät happamuutta ja emäksisessä maassa ne lisäävät emäksisyyttä. Juju on ammoniakin reaktiossa maaperässä.

Miten tätä voi käyttää hyväksi? Yksi homma, jota voisi kokeilla on se, että käyttää ureaa hetkellisenä vuokratyövoimana. Sillä voisi paikallisena sijoituksena nostaa hajoamisreaktion johdosta pHoota, jolloin estetään lannoitefosforin sitoutuminen maahan. Siinä keväällä alkuvaiheessa kylmään maahan kylväessä fosfori saattaa sitoutua aika äkkiäkin, joten siitä vaan kokeilemaan.

Irlannissa oli tehty kolmivuotinen koe kevätohralla. Jännästi vain 30kg N/ha typpeä pintalevitetty ennen kylvöä ja 120kg sitten pensomisen puolivälissä. Kohtuullisen hyvää yli 7 tonnin satoa oli tullut, mutta "suojattu" urea 46% oli antanu 300kg/ha enemmän kuin CAN 27% lannoite.

 
https://www.teagasc.ie/news--events/daily/crops/can-versus-protected-urea.php

Itsellä sen verran kokemusta että pintalannoitus olisi osuttava sateen alle, mutta ei sateessa. Kylvökoneen säiliö tarttee ajaa usein aina tyhjäksi ja aina kun pitää muutaman tunnin tauon. Vantaita ei kannata pitää maatavasten kun kylväessä. Säilytys ylhäällä. Syöttöongelmien ilmaantuessa suosiolla tyhjentää kone ja pestä mössö pois. Ruostuttaa tehokkaasti. Pintalevityksessä toimi teknisesti hyvin. Sopisi luomuun kun    liukenee nopeasti🤣

Irlannissa oli tehty kolmivuotinen koe kevätohralla. Jännästi vain 30kg N/ha typpeä pintalevitetty ennen kylvöä ja 120kg sitten pensomisen puolivälissä. Kohtuullisen hyvää yli 7 tonnin satoa oli tullut, mutta "suojattu" urea 46% oli antanu 300kg/ha enemmän kuin CAN 27% lannoite.

 
https://www.teagasc.ie/news--events/daily/crops/can-versus-protected-urea.php

Kosteusolosuhteilla, pHoolla ja maalajeilla on aika paljon merkitystä. Suojatun urean pitäisi pysyä paremmin maassa, koska sen hajoamista on hidastettu. Tavalliseen ureaan verrattuna satotaso ei ole tuossa taulukossa kauhean suuri, joten ehkä kasvuolosuhteet ovat olleet sopivat. Ja varsinkin kun urea on levitetty pintaan. Kuivissa olosuhteissa urean hajoamisessa ammoniakki säilyy itsenään ja haihtuu helpommin kuin kosteissa olosuhteissa, jolloin se muuttuu/pysyy paremmin ammonium-ionina ja sitten nitrifikaation kautta eteenpäin. Ja tämäkin riippuu taas pHoosta.

Näissä olisi kaikenlaisia faming-hack juttuja mahdollista kokeilla, mutta olosuhteet pitäisi aina olla sopivat kuhunkin viritykseen.

Joo ei ole yksiselitteinen juttu. Puhuivat myös ulkomaan foorumeilla että inhibiittorit puree yhtälailla myös orgaanisen typen reaktioihin ja heikentää hetkellisesti sen mineralisoitumista kasveille. Joku sanoi että korkean orgaanisen aineksen mailla suojattu urea ei toimi niin hyvin kuin kovemmilla.

Ei oikein tahdo löytyä kokemusperäistä tietoa että uskaltaako kylvöriviin pistää ureaa. Pääasiassahan ne ulkomailla viskalla levittelee pintaan ennen kylvöä ja lisälannoituksena.

Siitä oli myös mainintaa jossain artikkelissa, että inhibiittorien teho häviää jos ureaa sekoittaa fosforia sisältävään lannoitteeseen.

Pintalevityksessä kuitenkin ureasta oli varsin positiivisia kokemuksia monella, väittävät jopa että se on maaperälle parempi ja että jopa fosfori pysyy paremmin saatavassa muodossa sen avulla. Useampi sanoi että urea voittaa ammoniumnitraatin pitkäs juoksus.

Suomessa vain yara lobannu niin hyvin tuon ammoniumnitraatin "ainoana oikeana" että kunnolliset ureakokeet taitaa olla 60 luvulta.

Tuossa artikkelissa on vähän avattu fosforin toimintaa ja siinä mainitaan myös että labraolosuhteissa on osoitettu urean estävän fosforin sitoutumista. Se on juuri tuon ammoniakin aiheuttaman ph:n nousun ansiota. En tiedä, onko sitä kokeiltu pellolla. Aika hyvä artikkeli fosforista ja sen sitoutumisesta kasveille käyttökelvottomaan muotoon.

https://journal.fi/smst/article/download/76368/37680/106308

Suojattua ureaa käytin jonkin verran viimekesänä. Muutamille lohkoille ajoin samaa typpimäärää osaan ureana ja osaan CAN. Kasvustossa eikä silppurin satomittauksessa ei näkynyt eroja. Nyt on osa lannoitteista suojattua rikkipitoista ureaa. Pikkupoikana 1970-luvullla olen levittänyt ureaa nurmille.

Suojattua ureaa käytin jonkin verran viimekesänä. Muutamille lohkoille ajoin samaa typpimäärää osaan ureana ja osaan CAN. Kasvustossa eikä silppurin satomittauksessa ei näkynyt eroja. Nyt on osa lannoitteista suojattua rikkipitoista ureaa. Pikkupoikana 1970-luvullla olen levittänyt ureaa nurmille.

Oliko se urea rakeena vai litkuna? Litkusta se ammoniakki ei haihdu niin helposti kuin kuivasta tavarasta. Vai satoiko sopivasti vettä.

Rakeena. Kevätlevitykseen tuli 4 pv myöhemmin parikymmentäsenttiä lunta päälle.

Muistelisin Mietoisissa tehdyn ureakokeita, ja pintalevitettynä kuivalla auringonpaistekelillä haihtumistappiota esiintyi kovasti. Nitraattisuolat keräävät yökasteen kosteutta, liukenevat veteen ja kulkeutuvat syvemmälle, sitten kun lisäkosteutta tulee maan pintaan. Nitraattityppi toisaalta myös valuu herkemmin salaojiin.

Samalla tavalla kuivaan multaan pinnalle levitetty liete kuivuessaan haihduttaa voimaa ilmaan. Multaus säilyttää ravinnetta paremmin. Karjataloissa vaikkapa 70 v sitten kyllä tämä huomattiin käytännössä, ilman tieteellisiä tutkimuksiakin.

Urean käyttöä kevään kylvölannoituksen osana ei enää viime aikoina ole suositeltu, ehkä sen takia, että yhä enenevässä määrin lannoite menee samaan riviin siemenen kanssa. Mietoisten kokeissa sijoitettu ureatyppi tuotti lähes saman tehon kuin nitraattityppi.

-SS-

Irlannissa oli tehty kolmivuotinen koe kevätohralla. Jännästi vain 30kg N/ha typpeä pintalevitetty ennen kylvöä ja 120kg sitten pensomisen puolivälissä. Kohtuullisen hyvää yli 7 tonnin satoa oli tullut, mutta "suojattu" urea 46% oli antanu 300kg/ha enemmän kuin CAN 27% lannoite.

Irlannissa sataa useimmilla paikoilla enemmän kuin Etelä-Suomessa. Kuivinta on koillisessa, suunnilleen Suomen sateisimpien paikkojen tasalla. Lauha ilmasto ja jatkuva pieni satelu toisaalta merkitsee, että pitkiä kuivuusjaksoja ei esiinny. Etelämmässä ja nurmivaltaisessa lännessä sademäärät ovat 1200-2000 mm vuodessa, ja kuivimmatkin kuukaudet yli sadan millimetrin kuukausia.

En siis ihmettele ollenkaan, että kosteanmärkään maaperään urea on paras vaihtoehto. Nitraattilannoitteet kulkeutuvat helpommin märässä maassa syvälle ja kuivatusojiin.

Esimerkiksi USA:n kuivan preerian viljelyalueilla käytetään ammoniakkisijoitusta kylmän talven tullessa, jolloin ilmojen lämmetessä typpeä on kasvien käytettävissä. Lämpimästä maasta ammoniumtyppi haihtuu nopeammin, jos kasveja ei ole imemässä voimaa.

-SS-

Urea muuttuessaan ammoniakiksi, se tarvitsee vetyioneja (protoneja) tai vettä muodostaakseen ammoniumia. Siksi hapan maa (paljon protoneja) tai kostea maa muuntaa ammoniakkia ammoniumiksi tehokkaammin. Eli pahinta on ylikalkittu kuiva maa. Silloin ammoniakki haihtuu helposti, kun vetyä ei näy missään.

Ammonium -muodossa typpi ei haihdu paitsi sitten jos pH on korkea ja siten vapaita protoneja ei ole, niin ammonium muuttuu äkkiä taas ammoniakiksi ja sitten se voi taas haihtua.

Mutta tämä ennen varsinaista nitrifikaatiota tapahtuva homma on "mielenkiintoinen". Ammoniakin muuttuessa ammoniumiksi, reaktiossa veden kanssa vapautuu hydroksidi-ioni, joka taas nostaa pHoota. Jos tätä hetkellistä ph:n nousua pystyy käyttämään hyväksi siten, että kevätlannoituksessa lannoitefosfori ei sitoutuisi niin helposti maahan, niin tätä "kasvinviljelijän kusta" voisi käyttää hyväksi.

Mitkä sitten ovat hyviä seoksia ja jos ureaa ja fosforia sotkee keskenään, niin pitäisikö mahdollisen litkun pH olla kuinka korkea? Ja tämä taas tarkoittaisi nestemäistä sijoituslannoitusta. Valmiit ureafosfaatit ovat happamia ja ammoniakki ei välttämättä pysty nostamaan pHoota tarpeeksi.

Sitten herää kysymys, että onko tässä mitään järkeä. Sovelluskohde olisi ehkä starttilannoitteessa, jolloin fosforin saanti on tärkeää. Ei ehkä rehuviljalle kannata panostaa, varsinkin jos joutuu kaikenlaisia vehkeitä hommaamaan. Ja kuitenkin käytännössä kaikki menee päin helvettiä kasvukauden haasteissa.