Viljelykierto ei toimi käytännössä, koska lohkovaihtelut estävät vapaan viljelykasvivalinnan. Minäkin menin halpaan ja katkaisin hyvin rullanneen syysvehnäkierron, ja parin seuraavan vuoden tappiot on jo saneltu: kevätviljat ovat viime aikoina jääneet johonkin 1-2, joskus ehkä 3 t keskisatoon vuoden 2018 jälkeen, syysvehnä isommin liioittelematta on pysytellyt yli 4,5 tonnissa, jos jättää yhden vuoden, 2022 pois laskuista. Ja se olikin lopulta rypsivuosi. Sitä ennen vain vuosi 2013 oli heikko syysviljavuosi, ruista silloinkin tuli enemmän mitä Hermanni-ohrasta vuonna 2024. Mitä parempi palsta syysviljalle, sitä huonompi kevätkylvöisille.
Olin 2000-luvun alussa vielä erinomaisen toiveikas, että kevätviljat aina ohittavat tuloksessa heikon syysviljan, turhauttavat syysviljakokemukset 1990-luvulta tekivät vamman sieluun. Eikä ollut oikein olemassa järkevää syysvehnälajiketta, joka olisi kestänyt kahta minuuttia enempää kevään paljaita halloja. Skagenin ja Ceylonin tultua viljelyyn, vaaka kallistui toisin päin, samalla säät muuttuivat talvesta entistä lauhemmiksi, ja muuttolinnut ovatkin tulleet muutamaa viikkoa aikaisemmin, ja koivut ovat lehdessä jo toukokuun alussa. Itse asiassa pitkäaikaiset havaintosarjat kertovat, että esimerkiksi koivun lehteen tulo on aikaistunut keskimäärin 8 päivää sataa vuotta kohden, ja vuodesta 1846 näihin päiviin yhteensä noin 12 päivää. Kevätviljoille muutos toi riskialttiimman kylvöajan ja vaikeamman sopeutumisen kuiviin kausiin.
Säätilojen yleisilme selvästi on alkanut suosia syysviljoja ja vastustaa kevätviljoja. Nyt säät saisivat muuttua vielä vähän lisää, jotta saisi kiertoon mukaan luotettavan syysohran ja syysrapsin. Silloin voisi tuota tukipoliittista viljelykiertoa noudattaakin.
Ruis ei ollut eikä enää ole vaihtoehto tuolle viljelykierron katkaisemiselle. Syysvehnäkierron palauttaminen vaatinee kesantovuoden, onhan sänkikesanto helppo, mutta varsin turhauttava. Aikaisilla kevätkasveilla seurauksena on sama nollasato, mutta kylvämisen vaiva.
-SS-
