Vielä 80- tai 90-luvulla, kirjan olisi lukenut putkeen yksi henkilö. Siinä olisi heijastunut kaksi isoa merkittävää tekijää.
Oli tekemisen meininkiä. Ei tiedetty, että ihminen rasittuu sellaisesta istumisesta. Työmoraali oli osin parempi. Väestöjakaumasta riippumatta, hyvinvointiyhteiskunta pysyi pystyssä silloisten arvojen tasolla.
Toisena seikkana olisi ollut se, että lukijan olisi valinnut joku poliittinen taho tai ehkä joku virkamies. Asian päättäjällä olisi ollut paljon ikää, paljon keinotekoista poliittista uskottavuutta, olkatoppaukset ja ylisuurikokoiset silmälasit.
Yhteenvetona kyseessä oli herranpelko yhteiskunta, joka toimi niin kauan kun kaikki puhalsi yhteen hiileen, osin tupon rauhoittamana. Kun maailma muuttui ja automaattiset rahahanat bulkkituotteiden myynnissä sulkeutuivat, suomalaiset olivat kusessa. Enää ei riittänyt, että meni koulun jälkeen töihin. Piti oikeasti miettiä, mitä teki. Ei ollut sitä suurta työpaikkaa, johon haettiin koulutuksen mukaisesti eri hierarkia-asteikoille.
Tämä suossa rämpivä yhteiskunta veti itseään eteenpäin ja jalattomat ja kädettömät kannettiin paareilla aina johonkin suuntaan. Kun ihmiset huomasivat, että paareilla makoilussa pääsee helpommalla, sitä alettiin käyttämään hyväksi. Yhteiskunta ei kuitenkaan tätä hyväksikäyttöä tajunnut. Suossa rämpijät alkoivat vähentyä ja paareilla kannettavat lisääntyä. Tilanteen kompensoimiseksi eteneminen on hidastunut ja tilanne on muuttunut sekasortoisemmaksi.
Joukkosidontapaikkoja perustetaan sinne tänne. Kovalla hinnalla hankitaan ympyriäisiä kiviä koristamaan kyseenalaisia toimipaikkoja. Sekaisin oleva joukko vetää jo kivireeksi muodostunutta polarisoitunutta yhteiskuntaa. Osa seisoo siinä kuin Golgatalla, kun toiset vaan haaveilevat Smolenskiloista.
Nykytilanteessa joudutaan tekemään kovia ratkaisuja. Siinä aitaa kaatuu ja osa haavoittuneista joudutaan jättämään oman onnensa nojaan. Kaikista kierosilmistä ei voida huolehtia. Tähän on tultu pitkän kehityksen kautta, jota ei ole ymmärretty katkaista tarpeeksi ajoissa.
Köyhä Suomen kansa kaipaa sitä varmaa isoa työpaikkaa, jossa voi viettää elinvuodet mahdolliseen eläkeikään asti. Yritteliäisyys on harvinaista ja yrittäjävastaisuus kateuksineen kulkee verenperintönä. Tehotonta julkista taloutta ylläpidetään yhä suuremmilla veroprosenteilla ja konjakkia leikataan kiljupäissään rammarit soiden.
Verokoneissa osa hakeutuu paalupaikoille mahdollisimman isoilla veroprosenteilla ja kansa hurraa ja hiljaa hyväksyy nämä suurten veroeurojen maksajat. Tiedotusvälineet kyttäävät ensimmäisiä veroista piiloutuvia ja kun he saapuvat sen pienen näreen kohdalle, silloin heille tulee noutaja. Ja se tietää julkista puolen pään sahausta ja känselöintiä.
Suureen sosialistiseen Suomen tasavaltaan uskovat haluavat mennä hyvässä järjestyksessä siltaa pitkin yli taantumapurosta, vaikka realistit tietävät, että kohta uidaan. Neuvostoliiton jälkeinen, Suomen sosialismirimpuilun päivä alkaa olla päättymässä. Miten tässä sitten käy? Illalla tuo nähhään.
On vain yksi oikea F-1 moottori.
Rocketdyne F-1 ilman katalysaattoria, urearuiskutusta ja hiukkassuodatinta. Vetää äkeen kuin äkeen.
