Ennustelisi huomiseksi vähän vesisadetta. Jokohan viimein sulattaisi kokonaan pari viikkoa sitten levitetyn apulannan? Että painuisi sitten ravinne tosiaan syvemmälle.
Kyllä sumut ja yökasteetkin sen sulattavat, kunhan ei vaan tule semmoisia 20% suhteellisen kosteuden myrskypäiviä, viikkoja toisensa jälkeen. Millejä ei ole pitkissä ennusteissa tiedossa kovinkaan paljon, nyt maaliskuulla on kertynyt vasta 8 mm sademäärää, itselläni on semmoinen näkemys, että noin 15-20 mm kertakastelu tarvitaan lannoitteen painumiseen riittävän syvälle, ainakin kesällä pintalannoituksen jälkeen orasten väri ei ala tummua, jos ei sada riittävästi. Toivottavasti sataa sen verran ennen vappua vielä.
-SS-
Somessa oli Yaran lannoitusohjeita syysviljoille ja siinä todettiin sama että suuri ilmankosteus riittää vapauttamaan ravinteet mutta siihen että ne kulkeutuu juurten ulottuville tarvitaan sade. Vanha toteamus että kasvi ei "syö" vaan "juo" ravinteita on hyvä nyrkkisääntö. Toki jos pelto on pintaan asti hyvin kostea uskoisin että sade ei ole niin kriittinen ravinteiden kulkeutumiselle.
Viime vuosi oli täydellinen esimerkki, kun eka sateet tuli Juhannusviikon tietämillä. Ruisvehnät oli talven pahoin kurittamia, mutta ne parhaat säästetytkin oli loppupelissä täyttä pskaa. Nätin vihertävää kasvun alettua mutta ei vaan tullut vettä, joka olisi vienyt ravinteet alas. Lopulta ne ravinteet osasi alas ja tuli mieletön jälkiversonta, heikommat kohdatkin oli ihan täynnä lyhyttä jälkiversontaa.
Tää talvi oli samaa luokkaa kuin edellinen, täysi katastrofi syysviljoille. Vieläkin on lumenriekaletta metsänreunassa mutta vähänkin aukeammalla ei lunta ole ollut suojana pitkiin aikoihin, mutta jäätä ja vettä senkin edestä, tammikuulta saakka ollut jääkansi päällä. Sulattanut osittain todella moneen kertaan, jäätyen taas uudelleen ennenkuin ehtii sulaamaan. Maa roudassa, ettei tapahdu vieläkään muuta kuin pintavaluntaa ja sitähän luonnollisesti ei ole tasaisilla mailla. Viiden-kymmenen sentin korkeusero kun on pellolla väärässä kohtaa vaikkapa kynnön lopetuksen vuoksi, sen taakse voi jäädä hehtaarin vesilammikko jossa oraat näkyy jään/veden läpi. Toki tuo jatkuva edestakainen sulatus ilman että kaikki jää lähtee, on paatanut jäätä ojia myöten ja "nostanut" pellon laitoja jäällä. Todella pienestä ollut kiinni, ettei jäät ole sulanneet kokonaan, toisaalta toisinkin päin, kylmemmillä keskilämmöillä vesi olisi pysynyt lumena.
Pari viikkoa sitten käväistiin keikka Suolahdessa, eikä perämeren rannikolta tarvinut mennä kuin 30km ja maisema alkoi muuttumaan lumisemmaksi. Haapajärvellä täys talvi, Suolahdessa kuin olisi Vuokattiin tullut. Ihmetyttää miksei noilla seuduilla viljellä enempää syysviljoja, talvehtimisen edellytykset loistavat, on lunta läpi talven ja kumpuilevia peltoja.
Edelleen mietinnässä mitä rukiin tilalle kesäksi kasvamaan, kumina kiinnostaisi, mutta tästä kesästä tulisi ns. välivuosi. Erittäin talvituhoherkkiä maita tosin, että selviääkö kuminakaan? Lievää muotoilua ehtisi tekemään ennen kuminan kesäkylvöä, multamailla ongelmana maan painuminen pellon eri osissa, priima pellon muotoilu vaatii säännöllistä pellon tasaamista ja jos edellisestä muotoilusta aikaa jo joitain vuosia, kostautuu talvehtivien kasvien kanssa tällaisina talvina.
No, tyytyväinen pitää olla että kasvu ei ole vielä alkanut ja maat jäässä sekä pinnasta läpimärkiä. Tuleville päiville luvassa suht koviakin kelejä, läpi vuorokauden kestävää pakkastakin. Maa jäätyy uudelleen sulanneelta osin mutta etelän kasvuun lähteneet syysviljat voi olla ihmeissään, mikäli sielläkin pakkaset painuu öisin 5-10 asteen välille? Mikähän lie kriittinen raja, kun talvikaraistuminen hävinnyt ja kasvu alkanut ihanteellisissa oloissa, käsittääkseni?
