Sen ohran mitä olen paaleihin paalannut, niin olen paalannut oikeastaan niittutuoreena. Ajatuksena se , että kuivuessa korresta tulee pahnaa ja tuoreena myös vihne pehmenee. Ja kait se jyväkin pysyy paremmin tuoreessa kiinni, vaikka varisee sitä jos myöhään tekee rehuksi. Tarkoituksella olen tehnyt pian tähkälle tulon jälkeen, mutta yhtenä vuonna "pääsato" olisi ollut jo puitavaa, mutta jälkiversot täysin vihantia. Syötetty on nekin ja kukaan ei kuollut. Ohraa tuntuu liittyvän ihme letaali ajatusoireyhtymä, jonka mukaan ohra on tappava rehuraaka-aine. Mistä lie saanut sellaisen maineen. Toisaalta uskotaan sitä ufoihinkin, joten miksi ei ohran tappavaan vaikutukseen. Hoitokeinojakin tietysti on, mutta kannattaako nyt noihin resursseja tuhlata.
Kauran rehukokeilut on lapsuusajan muisteloita. Kelasilppurilla tai tarkkuussilppurilla tehtyä auma rehua, joka lämpeni / pilaantui viimeistään syöttövaiheessa. Tämänkin jälkeen joku tuttu teki paaleihin ja sanoi niiden täysin epäonnistuneen. Yhden kerran olen naapurille paalannut ja käärinyt ja ainakaan se ei moittinut silti säilymistä tai muutakaan. Tosin taisi syöttää ne telineessä laitumella.