Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
  • Tavallinen aihe

Aihe HS: "Metsänraiskuu ilmoitusmenettelyyn ja YVA:lla suurnavetat korpeen"  (Luettu 9770 kertaa)

Paalaaja

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 3179
Tälläistä tulossa seuraavaksi, uhanalaisen kesämökkiläis-torpparin suojelemiseksi suurtilallisten rälssiltä!
Helsingin Sanomat 16.12.2007, Mielipidepalsta:

Tasapuolisuus ei toteudu maankäytön säännöissä
Lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.


Ajatelkaa kesämökkiläistä, joka tulee vihellellen talven jälkeen ensimmäisen kerran kesämökilleen ja huomaa kauhukseen, että tonttia ympäröivä metsä on hakattu paljaaksi.

Lakia ei ole loukattu: metsänlainsäädännön mukaan metsänomistaja voi aloittaa hakkuut omassa metsässään ilmoittamatta tästä rajanaapureilleen. Kesämökkiläinen on täysin suojaton ja oikeudeton osapuoli. Hänelle jää vain surutyö, kun tontin metsäseinä on kaadettu ja vanha kulttuurimaisema raiskattu. Toista metsää ei tule hänen elinaikanaan.

Menetys on maisemallis-esteettis-kulttuurinen, mutta myös taloudellinen. Kukapa nyt ostaisi kesämökin hakkuuraiskion keskeltä?

Jatketaan ajatuskoetta. Kesämökkiläisemme haluaa lohdutuksekseen rakentaa uuden grillikodan tontilleen. Tätä varten hänen on kuitenkin anottava rakennuslupa ja kuultava siinä yhteydessä kaikkia rajanaapureitaan, myös kyseistä metsän hakannutta metsänomistajaa.

Grillikodan rakentaminen, kuten mikään muukaan rantarakentaminen tai kesämökin laajentaminen, eivät siis voi tulla kenellekään yllätyksenä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa metsänomistaja on lainsäätäjän erityisessä suojeluksessa. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut metsätalouden raaka-aineen saannin turvaaminen, ja sillä on pitkät suomalaiseen taloushistoriaan ulottuvat juurensa.

Metsänhakkuut tulevat ja menevät "puun takaa" rajanaapureiden odottaessa kauhuissaan, mistä kulmasta metsäseinä kaatuu seuraavaksi.

Toinen esimerkki on järvisuomalainen maatalousyrittäjä. Hän haluaa laajentaa nykyistä jo kohtalaisen isoa karjaansa rakentaakseen EU:n tuella erään Suomen suurimmista navetoista.

Harppaus suurtilalliseksi on huikea, mutta niin ovat kasvavan tuotannon ympäristöriskitkin, koska tila sattuu sijaitsemaan puhtaan, kalastoltaan arvokkaan ja satojen kesämökkiläisten asuttaman järven tuntumassa.

Suojakaistoista ja muista toimenpiteistä huolimatta ovat vaarassa koko seutukunnan vesistöt pohjavesiä myöten ja tärkeä siivu satojen kesämökkiläisten elämänlaatua. Lietelannan levityksen vuoksi hajuhaitat ulottuvat neliökilometrien alueelle.

Ympäristöviranomaisen ympäristöluvassa suurnavetan riskejä ei edes yritetä kiistää. Haittojen arvioidaan olevan "kohtuullisia", mitä tällä sanalla sitten tarkoitetaankaan.

Tämä käsitys ei perustu kuitenkaan tarkkoihin tutkimukseen eikä ympäristövaikutusten arviointiin (YVA) – koska kaavoittamattomalla alueella YVA-arviointia ei tarvitse tehdä – vaan karkeaan arvioon.

Vaikutelmaksi jää, että alueelliset ympäristökeskukset myöntävät luvan näille megaluokan maatalousyrityksille lähes automaattisesti. Miten tämä ympäristölupa-automaatti on syntynyt?

Tärkein syy on se, että viranomaiset suhtautuvat tehomaatalouteen edelleen samaan tapaan kuin kansallisessa maatalouspolitiikassa pieniin perheviljelmiin.

Suhtautumisen taustalla on perimmiltään isänmaallisuuden korkea arvo. Suomalaista "talonpoikaa" on tuettava, jotta hänen tuotteensa kävisivät kaupaksi EU:n ja maailmanmarkkinoilla. Viljelijä tuottaa kotimaista ruokaa, pitää maaseudun elinvoimaisena ja takaa, että maassa on syötävää myös kriisiaikoina.

Todellisuudessa Suomen maaseuduille on ehkä parhaillaan syntymässä pieni mutta vaikutusvaltainen maatalouden suurtilallisten rälssi, joka voi laskea saavansa ympäristöluvan melkein mille tahansa hankkeelle. Varsinkaan nykyajan torppareita eli kesämökkiläisiä heidän ei tarvitse ottaa huomioon.

Mitä olisi tehtävä? Ensinnäkin maa- ja metsätalouden kehittämisen tulisi perustua yhteiskunnallisen intressiryhmän tasapuoliseen huomioon ottamiseen.

Toiseksi lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.

Emme ehdota raskaita valitusmenettelyjä ja ymmärrämme toki, että metsänomistaja hakkaa metsiään. Tiedottaminen avaisi kuitenkin mahdollisuuden neuvotella maankäytöstä metsänomistajan kanssa.

Yksi idea voisi olla maanomistajien välinen luonnonarvokauppa, jossa vaikkapa viereisen kesämökkitontin omistaja voisi lunastaa suojakaistan tontilleen maksamalla metsänomistajalle käyvän hinnan pystyyn jätetyistä puustosta. Arvelemme että halukkuutta ja kiinnostusta tällaiseen luonnonarvokauppaan olisi sekä ostajalla että myyjällä.

Kolmanneksi ympäristölupasäädöstä olisi tarkennettava ja muutettava niin, että ympäristölupa myönnettäisiin suurille maatalousyrityksille vasta ympäristövaikutusten analyysin jälkeen.

Kaavoituksella suurmaatalous tulisi pyrkiä pääsääntöisesti ohjaamaan sellaisille alueille, joissa siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa vesistöille ja muulle luonnolle. Muuten Suomi menettää puhtaan Itämeren lisäksi loputkin puhtaista järvistään.


MATTI HEIKKILÄ


sosiaalipolitiikan dosentti


ILMO MASSA


ympäristöpolitiikan prof. (ma)

Helsinki


Slippin 'n sliding

Menneisyydenkaipuu

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Konkari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 1773
  • Laudātor temporis āctī
Tälläistä tulossa seuraavaksi, uhanalaisen kesämökkiläis-torpparin suojelemiseksi suurtilallisten rälssiltä!
Helsingin Sanomat 16.12.2007, Mielipidepalsta:

Tasapuolisuus ei toteudu maankäytön säännöissä
Lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.


Ajatelkaa kesämökkiläistä, joka tulee vihellellen talven jälkeen ensimmäisen kerran kesämökilleen ja huomaa kauhukseen, että tonttia ympäröivä metsä on hakattu paljaaksi.

Lakia ei ole loukattu: metsänlainsäädännön mukaan metsänomistaja voi aloittaa hakkuut omassa metsässään ilmoittamatta tästä rajanaapureilleen. Kesämökkiläinen on täysin suojaton ja oikeudeton osapuoli. Hänelle jää vain surutyö, kun tontin metsäseinä on kaadettu ja vanha kulttuurimaisema raiskattu. Toista metsää ei tule hänen elinaikanaan.

Menetys on maisemallis-esteettis-kulttuurinen, mutta myös taloudellinen. Kukapa nyt ostaisi kesämökin hakkuuraiskion keskeltä?

Jatketaan ajatuskoetta. Kesämökkiläisemme haluaa lohdutuksekseen rakentaa uuden grillikodan tontilleen. Tätä varten hänen on kuitenkin anottava rakennuslupa ja kuultava siinä yhteydessä kaikkia rajanaapureitaan, myös kyseistä metsän hakannutta metsänomistajaa.

Grillikodan rakentaminen, kuten mikään muukaan rantarakentaminen tai kesämökin laajentaminen, eivät siis voi tulla kenellekään yllätyksenä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa metsänomistaja on lainsäätäjän erityisessä suojeluksessa. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut metsätalouden raaka-aineen saannin turvaaminen, ja sillä on pitkät suomalaiseen taloushistoriaan ulottuvat juurensa.

Metsänhakkuut tulevat ja menevät "puun takaa" rajanaapureiden odottaessa kauhuissaan, mistä kulmasta metsäseinä kaatuu seuraavaksi.

Toinen esimerkki on järvisuomalainen maatalousyrittäjä. Hän haluaa laajentaa nykyistä jo kohtalaisen isoa karjaansa rakentaakseen EU:n tuella erään Suomen suurimmista navetoista.

Harppaus suurtilalliseksi on huikea, mutta niin ovat kasvavan tuotannon ympäristöriskitkin, koska tila sattuu sijaitsemaan puhtaan, kalastoltaan arvokkaan ja satojen kesämökkiläisten asuttaman järven tuntumassa.

Suojakaistoista ja muista toimenpiteistä huolimatta ovat vaarassa koko seutukunnan vesistöt pohjavesiä myöten ja tärkeä siivu satojen kesämökkiläisten elämänlaatua. Lietelannan levityksen vuoksi hajuhaitat ulottuvat neliökilometrien alueelle.

Ympäristöviranomaisen ympäristöluvassa suurnavetan riskejä ei edes yritetä kiistää. Haittojen arvioidaan olevan "kohtuullisia", mitä tällä sanalla sitten tarkoitetaankaan.

Tämä käsitys ei perustu kuitenkaan tarkkoihin tutkimukseen eikä ympäristövaikutusten arviointiin (YVA) – koska kaavoittamattomalla alueella YVA-arviointia ei tarvitse tehdä – vaan karkeaan arvioon.

Vaikutelmaksi jää, että alueelliset ympäristökeskukset myöntävät luvan näille megaluokan maatalousyrityksille lähes automaattisesti. Miten tämä ympäristölupa-automaatti on syntynyt?

Tärkein syy on se, että viranomaiset suhtautuvat tehomaatalouteen edelleen samaan tapaan kuin kansallisessa maatalouspolitiikassa pieniin perheviljelmiin.

Suhtautumisen taustalla on perimmiltään isänmaallisuuden korkea arvo. Suomalaista "talonpoikaa" on tuettava, jotta hänen tuotteensa kävisivät kaupaksi EU:n ja maailmanmarkkinoilla. Viljelijä tuottaa kotimaista ruokaa, pitää maaseudun elinvoimaisena ja takaa, että maassa on syötävää myös kriisiaikoina.

Todellisuudessa Suomen maaseuduille on ehkä parhaillaan syntymässä pieni mutta vaikutusvaltainen maatalouden suurtilallisten rälssi, joka voi laskea saavansa ympäristöluvan melkein mille tahansa hankkeelle. Varsinkaan nykyajan torppareita eli kesämökkiläisiä heidän ei tarvitse ottaa huomioon.

Mitä olisi tehtävä? Ensinnäkin maa- ja metsätalouden kehittämisen tulisi perustua yhteiskunnallisen intressiryhmän tasapuoliseen huomioon ottamiseen.

Toiseksi lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.

Emme ehdota raskaita valitusmenettelyjä ja ymmärrämme toki, että metsänomistaja hakkaa metsiään. Tiedottaminen avaisi kuitenkin mahdollisuuden neuvotella maankäytöstä metsänomistajan kanssa.

Yksi idea voisi olla maanomistajien välinen luonnonarvokauppa, jossa vaikkapa viereisen kesämökkitontin omistaja voisi lunastaa suojakaistan tontilleen maksamalla metsänomistajalle käyvän hinnan pystyyn jätetyistä puustosta. Arvelemme että halukkuutta ja kiinnostusta tällaiseen luonnonarvokauppaan olisi sekä ostajalla että myyjällä.

Kolmanneksi ympäristölupasäädöstä olisi tarkennettava ja muutettava niin, että ympäristölupa myönnettäisiin suurille maatalousyrityksille vasta ympäristövaikutusten analyysin jälkeen.

Kaavoituksella suurmaatalous tulisi pyrkiä pääsääntöisesti ohjaamaan sellaisille alueille, joissa siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa vesistöille ja muulle luonnolle. Muuten Suomi menettää puhtaan Itämeren lisäksi loputkin puhtaista järvistään.


MATTI HEIKKILÄ


sosiaalipolitiikan dosentti


ILMO MASSA


ympäristöpolitiikan prof. (ma)

Helsinki





Loppujen lopuksi tekstiä täydentämään sopisi ytimekäs lause..


Voi perkele.




PS. Myynnissä luonnonarvoja hintaan 67000 €/hehtaari.
Poliittinen *****.

mike

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Konkari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 1809
Sosiaalipolitiikan dosentti eli ...sosialisti? >:(
"ei mikkään mee saatana kohtuuella,se oli sen edellisen Teen kanssa sama homma.Viinaa pittää juua!"

41242

  • Tulokas
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 33
täyttä yhteiskunnan tukea nauttivat (palkka yhteiskunnalta)herrat aikovat sosialisoida mökkiensä ympäristöt. siitähän seuraa ettei yhtäkään mökkien rakantamislupaa saisi enään antaa kaupunkien ulkopuolelle, no se kylläkin on myöhäistä sillä monin paikoin mökkejä on jo pitkin metsiä. Mitä navetta lupiin tulee niin niiden lupien saanti on jo tällä hetkellä joidenkin ympäristökeskusten alueilla hyvin vaikeaa, hipoo mielivaltaisuutta, päätöksentekijät ovat usein idealismissaan kirkasotsaisia "greenpiissiläisiä"

milkboi

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 4541
  • Kiima ja kateus.Ne maailmaa pyörittää.
Pysyis vaan sillä HESASSA,missä ei juurikaan haise,paitsi omakehu ;D
On se hienoo...lehmät lypsää yötä päivää,pyhät arjet,,,ja kustannukset laukkaaa!Pessimisti ei pety.

Heino Leino

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 9258
  • Joka kalalle haesoo, se akkasa elättää...
Oha se yllätys, jos joku mehtääs hakkovaa... muuten, meitin kunnassa aenaskaa ei rillikojalle tarvihe rakennusluppaa, pelekkä ilimotus kuntaan riittää.
Elämä on parasta kometiijjaa

JiiPee42

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 3582
Tää on tätä...............
Suomesta tehdään se Euroopan kansallispuisto ja reservaatti ..............

Herra Heinamaki

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 4632
Varsinaisia torppareita ovat, kun on omarantainen kesämökki kalaisan ja puhtaan veden äärellä. Katsokaa vaikka kiinteistönvälittäjien ilmoituksia. Sieltä selviää varallisuuden taso.

Älkää nyt h.lvetissä menkö auraamaan niiden teitä tai myymään polttopuita niille pilkkahinnalla. Tämän siitä saa.

Timppa

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 13531
Kui mää ain olen paras?

Herra Heinamaki

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 4632
Metsänomistajan vika
Jos ympärillä oleva metsä pimentää ja viilentää rantatontin: metsänomistajan vika. Jos ympärillä oleva metsä ylläpitää hyttyskantaa tontilla: metsänomistajan vika. Jos ympärillä olevasta metsästä kaatuu puu tontille, metsänomistajan vika. Ja jos metsänomistaja on vielä maanviljelijä: aivan varmasti on sen vika. Ihan mikä tahansa. Sillä silloin, kun ottaa pattiin, niin ottaa kunnolla.

Mitä tästä voisi oppia. Pitäkää metsät jatkuvassa talouskäytössä. Älkää päästäkö syntymään laajoja "virkistysmetsiä", vaan pitäkää metsässä tasaisesti toimintaa yllä. Raivausta, harvennusta ja uudistusta laikutuksineen on oltava, jotta se mökkisosialistikin näkee, mistä paperiliitto rahansa saa.

milkboi

  • Agronetin kehitysryhmä
  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 4541
  • Kiima ja kateus.Ne maailmaa pyörittää.
Vs: Metsänomistajan vika
Jos ympärillä oleva metsä pimentää ja viilentää rantatontin: metsänomistajan vika. Jos ympärillä oleva metsä ylläpitää hyttyskantaa tontilla: metsänomistajan vika. Jos ympärillä olevasta metsästä kaatuu puu tontille, metsänomistajan vika. Ja jos metsänomistaja on vielä maanviljelijä: aivan varmasti on sen vika. Ihan mikä tahansa. Sillä silloin, kun ottaa pattiin, niin ottaa kunnolla.

Mitä tästä voisi oppia. Pitäkää metsät jatkuvassa talouskäytössä. Älkää päästäkö syntymään laajoja "virkistysmetsiä", vaan pitäkää metsässä tasaisesti toimintaa yllä. Raivausta, harvennusta ja uudistusta laikutuksineen on oltava, jotta se mökkisosialistikin näkee, mistä paperiliitto rahansa saa.
MIKÄLI MAHDOLLISTA,RAIVAA PELLOKSI ;)
On se hienoo...lehmät lypsää yötä päivää,pyhät arjet,,,ja kustannukset laukkaaa!Pessimisti ei pety.

Perusviljelijä

  • Vieras
Ei saa päästää asioita kehittymään siihen suuntaan, että me maalla asuvat  ja alkutuotannosta elantomme saavat emme saa enää tehdä mitään omassa elinympäristössämme, vaan kaikkeen pitäisi olla kaupunkilaisten lupa.

Ja pitäisi myös pystyä estämään kelkkailureittien tekeminen metsiimme.

Ja tosiaan, jos palveluksia kaupunkilaisille teemme, ottakaamme kunnon hinta palveluksista, kaupunkilaisilta rahat pois.

kakkula

  • Tulokas
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 52
Massa on kyllä vakaata Satkuntalaista talonpoikaissukua.

Terminator

  • Mestari
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 7310
  • Demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta! YTK:FI
Tälläistä tulossa seuraavaksi, uhanalaisen kesämökkiläis-torpparin suojelemiseksi suurtilallisten rälssiltä!
Helsingin Sanomat 16.12.2007, Mielipidepalsta:

Tasapuolisuus ei toteudu maankäytön säännöissä
Lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.


Ajatelkaa kesämökkiläistä, joka tulee vihellellen talven jälkeen ensimmäisen kerran kesämökilleen ja huomaa kauhukseen, että tonttia ympäröivä metsä on hakattu paljaaksi.

Lakia ei ole loukattu: metsänlainsäädännön mukaan metsänomistaja voi aloittaa hakkuut omassa metsässään ilmoittamatta tästä rajanaapureilleen. Kesämökkiläinen on täysin suojaton ja oikeudeton osapuoli. Hänelle jää vain surutyö, kun tontin metsäseinä on kaadettu ja vanha kulttuurimaisema raiskattu. Toista metsää ei tule hänen elinaikanaan.

Menetys on maisemallis-esteettis-kulttuurinen, mutta myös taloudellinen. Kukapa nyt ostaisi kesämökin hakkuuraiskion keskeltä?

Jatketaan ajatuskoetta. Kesämökkiläisemme haluaa lohdutuksekseen rakentaa uuden grillikodan tontilleen. Tätä varten hänen on kuitenkin anottava rakennuslupa ja kuultava siinä yhteydessä kaikkia rajanaapureitaan, myös kyseistä metsän hakannutta metsänomistajaa.

Grillikodan rakentaminen, kuten mikään muukaan rantarakentaminen tai kesämökin laajentaminen, eivät siis voi tulla kenellekään yllätyksenä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa metsänomistaja on lainsäätäjän erityisessä suojeluksessa. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut metsätalouden raaka-aineen saannin turvaaminen, ja sillä on pitkät suomalaiseen taloushistoriaan ulottuvat juurensa.

Metsänhakkuut tulevat ja menevät "puun takaa" rajanaapureiden odottaessa kauhuissaan, mistä kulmasta metsäseinä kaatuu seuraavaksi.

Toinen esimerkki on järvisuomalainen maatalousyrittäjä. Hän haluaa laajentaa nykyistä jo kohtalaisen isoa karjaansa rakentaakseen EU:n tuella erään Suomen suurimmista navetoista.

Harppaus suurtilalliseksi on huikea, mutta niin ovat kasvavan tuotannon ympäristöriskitkin, koska tila sattuu sijaitsemaan puhtaan, kalastoltaan arvokkaan ja satojen kesämökkiläisten asuttaman järven tuntumassa.

Suojakaistoista ja muista toimenpiteistä huolimatta ovat vaarassa koko seutukunnan vesistöt pohjavesiä myöten ja tärkeä siivu satojen kesämökkiläisten elämänlaatua. Lietelannan levityksen vuoksi hajuhaitat ulottuvat neliökilometrien alueelle.

Ympäristöviranomaisen ympäristöluvassa suurnavetan riskejä ei edes yritetä kiistää. Haittojen arvioidaan olevan "kohtuullisia", mitä tällä sanalla sitten tarkoitetaankaan.

Tämä käsitys ei perustu kuitenkaan tarkkoihin tutkimukseen eikä ympäristövaikutusten arviointiin (YVA) – koska kaavoittamattomalla alueella YVA-arviointia ei tarvitse tehdä – vaan karkeaan arvioon.

Vaikutelmaksi jää, että alueelliset ympäristökeskukset myöntävät luvan näille megaluokan maatalousyrityksille lähes automaattisesti. Miten tämä ympäristölupa-automaatti on syntynyt?

Tärkein syy on se, että viranomaiset suhtautuvat tehomaatalouteen edelleen samaan tapaan kuin kansallisessa maatalouspolitiikassa pieniin perheviljelmiin.

Suhtautumisen taustalla on perimmiltään isänmaallisuuden korkea arvo. Suomalaista "talonpoikaa" on tuettava, jotta hänen tuotteensa kävisivät kaupaksi EU:n ja maailmanmarkkinoilla. Viljelijä tuottaa kotimaista ruokaa, pitää maaseudun elinvoimaisena ja takaa, että maassa on syötävää myös kriisiaikoina.

Todellisuudessa Suomen maaseuduille on ehkä parhaillaan syntymässä pieni mutta vaikutusvaltainen maatalouden suurtilallisten rälssi, joka voi laskea saavansa ympäristöluvan melkein mille tahansa hankkeelle. Varsinkaan nykyajan torppareita eli kesämökkiläisiä heidän ei tarvitse ottaa huomioon.

Mitä olisi tehtävä? Ensinnäkin maa- ja metsätalouden kehittämisen tulisi perustua yhteiskunnallisen intressiryhmän tasapuoliseen huomioon ottamiseen.

Toiseksi lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.

Emme ehdota raskaita valitusmenettelyjä ja ymmärrämme toki, että metsänomistaja hakkaa metsiään. Tiedottaminen avaisi kuitenkin mahdollisuuden neuvotella maankäytöstä metsänomistajan kanssa.

Yksi idea voisi olla maanomistajien välinen luonnonarvokauppa, jossa vaikkapa viereisen kesämökkitontin omistaja voisi lunastaa suojakaistan tontilleen maksamalla metsänomistajalle käyvän hinnan pystyyn jätetyistä puustosta. Arvelemme että halukkuutta ja kiinnostusta tällaiseen luonnonarvokauppaan olisi sekä ostajalla että myyjällä.

Kolmanneksi ympäristölupasäädöstä olisi tarkennettava ja muutettava niin, että ympäristölupa myönnettäisiin suurille maatalousyrityksille vasta ympäristövaikutusten analyysin jälkeen.

Kaavoituksella suurmaatalous tulisi pyrkiä pääsääntöisesti ohjaamaan sellaisille alueille, joissa siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa vesistöille ja muulle luonnolle. Muuten Suomi menettää puhtaan Itämeren lisäksi loputkin puhtaista järvistään.


MATTI HEIKKILÄ


sosiaalipolitiikan dosentti


ILMO MASSA


ympäristöpolitiikan prof. (ma)

Helsinki





Loppujen lopuksi tekstiä täydentämään sopisi ytimekäs lause..


Voi perkele.




PS. Myynnissä luonnonarvoja hintaan 67000 €/hehtaari.

Kiva tietää että olen oikeassa kun sanon tontin ostajille että ei ole itselläkään tarpeeksi iso tontti
"Jos kannatat ihmisen oikeuteen valita vapaasti ja haluat kasvattaa yhteistä hyvinvointiamme, niin klikkaa www.ytk.fi"

"*****ilu on luonnon lahja ja sitä pitää käyttää  hyväksi!"

"Kun ay-politrukilta argumentit loppuu, alkaa kepu roistoksi huutelu."

apila

  • Harjaantunut
  • Jäsenryhmäluokka:
  • Viestejä: 115
Tälläistä tulossa seuraavaksi, uhanalaisen kesämökkiläis-torpparin suojelemiseksi suurtilallisten rälssiltä!
Helsingin Sanomat 16.12.2007, Mielipidepalsta:

Tasapuolisuus ei toteudu maankäytön säännöissä
Lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.


Ajatelkaa kesämökkiläistä, joka tulee vihellellen talven jälkeen ensimmäisen kerran kesämökilleen ja huomaa kauhukseen, että tonttia ympäröivä metsä on hakattu paljaaksi.

Lakia ei ole loukattu: metsänlainsäädännön mukaan metsänomistaja voi aloittaa hakkuut omassa metsässään ilmoittamatta tästä rajanaapureilleen. Kesämökkiläinen on täysin suojaton ja oikeudeton osapuoli. Hänelle jää vain surutyö, kun tontin metsäseinä on kaadettu ja vanha kulttuurimaisema raiskattu. Toista metsää ei tule hänen elinaikanaan.

Menetys on maisemallis-esteettis-kulttuurinen, mutta myös taloudellinen. Kukapa nyt ostaisi kesämökin hakkuuraiskion keskeltä?

Jatketaan ajatuskoetta. Kesämökkiläisemme haluaa lohdutuksekseen rakentaa uuden grillikodan tontilleen. Tätä varten hänen on kuitenkin anottava rakennuslupa ja kuultava siinä yhteydessä kaikkia rajanaapureitaan, myös kyseistä metsän hakannutta metsänomistajaa.

Grillikodan rakentaminen, kuten mikään muukaan rantarakentaminen tai kesämökin laajentaminen, eivät siis voi tulla kenellekään yllätyksenä.

Suomalaisessa yhteiskunnassa metsänomistaja on lainsäätäjän erityisessä suojeluksessa. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut metsätalouden raaka-aineen saannin turvaaminen, ja sillä on pitkät suomalaiseen taloushistoriaan ulottuvat juurensa.

Metsänhakkuut tulevat ja menevät "puun takaa" rajanaapureiden odottaessa kauhuissaan, mistä kulmasta metsäseinä kaatuu seuraavaksi.

Toinen esimerkki on järvisuomalainen maatalousyrittäjä. Hän haluaa laajentaa nykyistä jo kohtalaisen isoa karjaansa rakentaakseen EU:n tuella erään Suomen suurimmista navetoista.

Harppaus suurtilalliseksi on huikea, mutta niin ovat kasvavan tuotannon ympäristöriskitkin, koska tila sattuu sijaitsemaan puhtaan, kalastoltaan arvokkaan ja satojen kesämökkiläisten asuttaman järven tuntumassa.

Suojakaistoista ja muista toimenpiteistä huolimatta ovat vaarassa koko seutukunnan vesistöt pohjavesiä myöten ja tärkeä siivu satojen kesämökkiläisten elämänlaatua. Lietelannan levityksen vuoksi hajuhaitat ulottuvat neliökilometrien alueelle.

Ympäristöviranomaisen ympäristöluvassa suurnavetan riskejä ei edes yritetä kiistää. Haittojen arvioidaan olevan "kohtuullisia", mitä tällä sanalla sitten tarkoitetaankaan.

Tämä käsitys ei perustu kuitenkaan tarkkoihin tutkimukseen eikä ympäristövaikutusten arviointiin (YVA) – koska kaavoittamattomalla alueella YVA-arviointia ei tarvitse tehdä – vaan karkeaan arvioon.

Vaikutelmaksi jää, että alueelliset ympäristökeskukset myöntävät luvan näille megaluokan maatalousyrityksille lähes automaattisesti. Miten tämä ympäristölupa-automaatti on syntynyt?

Tärkein syy on se, että viranomaiset suhtautuvat tehomaatalouteen edelleen samaan tapaan kuin kansallisessa maatalouspolitiikassa pieniin perheviljelmiin.

Suhtautumisen taustalla on perimmiltään isänmaallisuuden korkea arvo. Suomalaista "talonpoikaa" on tuettava, jotta hänen tuotteensa kävisivät kaupaksi EU:n ja maailmanmarkkinoilla. Viljelijä tuottaa kotimaista ruokaa, pitää maaseudun elinvoimaisena ja takaa, että maassa on syötävää myös kriisiaikoina.

Todellisuudessa Suomen maaseuduille on ehkä parhaillaan syntymässä pieni mutta vaikutusvaltainen maatalouden suurtilallisten rälssi, joka voi laskea saavansa ympäristöluvan melkein mille tahansa hankkeelle. Varsinkaan nykyajan torppareita eli kesämökkiläisiä heidän ei tarvitse ottaa huomioon.

Mitä olisi tehtävä? Ensinnäkin maa- ja metsätalouden kehittämisen tulisi perustua yhteiskunnallisen intressiryhmän tasapuoliseen huomioon ottamiseen.

Toiseksi lakia tulisi muuttaa niin, että hakkuista tiedotettaisiin rajanaapureille samaan tapaan kuin rakennuslaissa säädetään rakentamisesta.

Emme ehdota raskaita valitusmenettelyjä ja ymmärrämme toki, että metsänomistaja hakkaa metsiään. Tiedottaminen avaisi kuitenkin mahdollisuuden neuvotella maankäytöstä metsänomistajan kanssa.

Yksi idea voisi olla maanomistajien välinen luonnonarvokauppa, jossa vaikkapa viereisen kesämökkitontin omistaja voisi lunastaa suojakaistan tontilleen maksamalla metsänomistajalle käyvän hinnan pystyyn jätetyistä puustosta. Arvelemme että halukkuutta ja kiinnostusta tällaiseen luonnonarvokauppaan olisi sekä ostajalla että myyjällä.

Kolmanneksi ympäristölupasäädöstä olisi tarkennettava ja muutettava niin, että ympäristölupa myönnettäisiin suurille maatalousyrityksille vasta ympäristövaikutusten analyysin jälkeen.

Kaavoituksella suurmaatalous tulisi pyrkiä pääsääntöisesti ohjaamaan sellaisille alueille, joissa siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa vesistöille ja muulle luonnolle. Muuten Suomi menettää puhtaan Itämeren lisäksi loputkin puhtaista järvistään.


MATTI HEIKKILÄ


sosiaalipolitiikan dosentti


ILMO MASSA


ympäristöpolitiikan prof. (ma)

Helsinki





Mielenkiintoinen luku, varsinkin näin järvenranta tilaa viljelevän kannalta..
Itse olen ottanut sen kannan että yhtään mökkitonttia en maistani myy, vaikka kysyjiä on kyllä jonkin verran ollut.. Mutta miksi myydä itselleen hankaluuksia..

Mutta onneksi Suomi on valittajien luvattu maa.. :) Kun noista rakennusluvista/ympäristöluvista on niin tavattoman helppo valittaa, ja valittajalle ei koidu siitä juuri mitään kustannuksia..
Tämä on tullut moneen kertaan todistetuksi, pääkaupunkiseudulla suurimman osan ajastaan asuvat mökkiläiset. Ovat meidänkin kylällä pitkittäneet rakennus hankkeita ihan riittävästi. >:( Luulevatko että heidän lapsuuden maisemansa pitäisi säilyä semmoisena "lintukotona" jossa ei mikään saisi muuttua..