Vilja kuin vilja. Alle kuussataa euroa tonni ei lähde jyvääkään. Näin kun päättäisivät kaikki viljukiljut, niin minkäs teet. No, kohta laiva satamassa ja halpaa ohraa taas elukoille. Eiköhän tässä ole se tuotantosuuntien, tuotantoalueiden ja keskusliikkeiden välinen keskenäinen vääntö, jonka vuoksi kauppa ja teollisuus saa markkinahintaista ravintoraaka-ainetta. Sitten sitä kompensoidaan kansallisilla tuilla. Jos viljelijät pystyisivät vetämään yhtä köyttä, niin yhteiskuntaa voitaisiin kiristää miten paljon vaan halutaan. Yhden köyden vetäminen ei vaan ole käytännössä mahdollista.
AKT ja ahtaajat avuksi, niin tuo toteutuu. Ahtaaja sanoo, ettei ulkomaalaista viljaa pureta satamassa, niin suomalaisen viljan hinta raketoi.
Onko ahtaajan maha sittenkin viljanviljelijän paras ystävä?
Nää kaksi viisasta ylen aamussa pitivät tärkeänä elintarvike vientiä.
Varmaan se näin on. Viedään ja tulee pula, hinta nousee. Päinvastainen tilanne puulla. Kun ei tule puuta Venäjältä, hinta nousee. Tehtaat pyörii silti.
En tiedä onko tuo kovin auvoista elintarvikkeiden kohdalla. Kun hinta nousee, tuonti lisääntyy. Puun kohdalla tilanne oli toinen. Raja meni kiinni. Pitäisikö elintarvikkeiden kohdalla myös laittaa raja kiinni?
Kotimaisten elintarvikkeiden kotimaisuusasteen nousu pysähtyi 2016. Tais olla niitä aikoja kun halpuutus lopui. Nythän tuo alkaa taas olla kannattavaa, halpuutus
