Jos ei ole mäkiä, mikä tahansa ohra kasvaa.

Lainaus käyttäjältä: Kylmis

Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia.

Kun hetken pitemmälle ajattelee, on aikainen ohra tarkoitettu syysrukiin - erityisesti hybridirukiin -  kierron aloittamiseksi. Muuten joutuu kesannoimaan, sekin voi nykyään olla parempi ratkaisu, varsinkin uuden maanparannuskasvituen kanssa.

100-105 vuorokauden ohrat ovat raakoja pitempään kuin nuo kasvupäivät, Meliuksen kanssa sen huomasi, kun kesäkuun 10. päivä kylvetty Vertti oli jo puitu elokuun viimeisellä viikolla, kohtuullinen sato olosuhteisiin nähden, niin toukokuun 3. kylvetty  Melius oli valmis vasta syyskuun 20. tienoilla, lähes 10 vrk jatkuvien sateiden jälkeen. Ehkä kahdentuhannen kilon satoero hupeni kuivurissa paistamiseen, ihmettelin, kun Sampon viljaelevaattori ei koskaan aikaisemmin ollut mennyt tukkoon, puristin sitten pulleata maksijyvää sormien välissä, taikinahan sieltä pursui. Meliuksen puintikosteus oli 28 - 32 %, ja säätila oli kostean sumuinen aina vaan.

Silloin myöhäisen kaksitahoisen ohran toiset kasvot antoivat nähtäväksi itsensä.

Muistelisin, että tässä lähitienoilla viljeltiin kuningas mallasohraa, ja ainakin yhtenä kuivana vuonna mallasohra murskattiin peltoon, kun ei kuulemma kannattanut rehuohraksi kuivatella ja rahdata. Että ei tuo rehuohran ongelmaisuus ole uusi asia.

Että se ohra on tavallaan osa syysrukiin - ja -vehnänkin -  viljelykiertoa, ja sivutuotteena syntyy viljaa, jota kukaan ei halua.

-SS-

Niin kasvaahan ne jotain, mut mitään 5 tai 6 tonnin päällikkö satoja on turha odottaa. Ainakaan mä en ikinä noita saanut yhdeltäkään lohkolta koskaan. Vehnällä ja kauralla tuo sentää joskus toteutui jossain lohkolla vaikka kokonaisuus (keskisato) sitten tippuikin alemmas.

Tai silloin eivät kasva jos sattuu se rankkasade kesäkuun alkuun, vuorokausi veden alla ja homma on taputeltu.

Markkina on mikä on ja en mäkään rehuohraa viljelisi ellei sillä itselle ole käyttöä. Ymmärrän kyllä hyvin et sen viljely on vähentynyt...

Hyvä kysymys. En tiedä.

Menneenä kesänä viljelyssä Iron. Lannoitus 80 kiloa typpeä, rikkaruiskutus kertaalleen. Satotaso 3875, hlp 68kg.

Kesällä 22 oli myös Iron. Lannoitus kylvön yhteydessä 82 kiloa typpeä, Rikkaruiskutus ja vähän tautiainetta mukaan. Kesäkuun puolella viskalla 16 kiloa lisää typpeä. Lippulehdelle en enää tautiainetta laittanut. Kuivuus alkoi niitata kasvustoa heti sen jälkeen, kun olin ajanut lisää typpeä ja oli siinä ja tässä suliko rakeet. Kasvusto nuutui sellaiseksi, ettei innostanut enää tautiaineiden ruiskutus. Satotaso 4475kg, hlp 74-75kg. tjp 54g.

Tässä pari viimeisintä vuotta. Suurin ongelma ohran viljelyssä on jo pitkään ollut jälkiversoilu. Sitä tuppaa nykyään olemaan melkein joka vuosi. Tuottaa suurta tuskaa kuivauksessa, kun isojyväinen lajike ei meinaa valmistua. Ihan hyvää tavaraa sitten, kun ajetaan siiloon, mutta vie aikaa ja öljyäkin. Tosin öljyn menekki tuntuu oman seurannan mukaan kuitenkin kokonaisuudessaan olevan varsin kohtuullista. Tulee kyllä kulua, mutta ei niin merkittävä menoerä useinkaan, mitä Nesteen kahvilassa voisi jutuista päätellä. Olen koittanut haeskella jälkiversomatonta lajiketta, mutta vielä ei ole vastaan tullut. SS:n kehuma Feedwaykin on osannut versoa pahasti Länsi-Pirkanmaalla. Ilmeisesti suurin syy on kuitenkin kesän olosuhteissa, jotka soveltuvat ohran versomiseen hyvin.

Isu lopetti monitahoisten viljelyn -95. Minä -21. Neljä vuotta kokeilin, ensin Alvaria ja sitten Kaarlea. Viimeksi mainitulla oli ensimmäinen vuosi hyvä, mutta jälkimmäisenä hehtopaino putosi alle 60kg:n. Kävi vähän kalliiksi, kun joutui myymään kotieläintilalle kohtuuhinnalla, kun tärkkiohrasta maksettiin hyvin. Kylällä kaksitahoiset selvästi painavampia ja kauppakelpoisia. Monitahoiset jakautuvat vielä kahteen osaan kasvuajan mukaan. Nuo aikaisemman pään Wolmarit ym. näyttää ottavan kuumista kesistä takkiinsa oikein tosissaan. Kasvustosta tulee matalaa haippua muutamalla kevyellä jyvällä. Huono ohrakasvusto tuntuu myös rasittavan maanrakennetta kovasti. Myöhäiset lajikkeet voivat olla oikeinkin hyviä, jos kesä ei ole vallan mahdoton. Tässä oli Toriaa pitkään ja se oli hyvä lajike. Ainoa miinus lakoherkkyys, joka oli silmiin pistävää. Siksi päätin valita Kaarlen. Ehkä se olisi ollut jonkinmoinen, mutta kyllästyin tuohon yhteen katovuoteen. Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia. Kylmäverisemmät ovat siirtyneet jo tovi sitten myöhäisiin kaksitahoisiin, yleensä mallasominaisuus on mukana.

Kaksitahoinen on omien mieltymysten pohjalta se juttu, jossa pysyn. Jos ei tuota jälkiversontaa olisi tämän tästä harmina, voisin ohra-alaa pitää isompanakin. Ohra on kuitenkin helppoa puida ja kylvö onnistuu kohtuu mukavasti. Isojyväisen lajikkeen uskaltaa tuupata 5-6cm ja se jaksaa tulla sieltä ylös. Monitahoinen ilmeisesti jää helpommin kilsiäisten alle. Siinä on se 3cm koulukunta, joka voi olla osasyy heikkoihin tuloksiin. Pinnassa juuret kuivahtaa vielä herkemmin. Takavuosina oli tosiaan niitä vaikeita alkukesiä, kun ohrat ottivat nokkiinsa kovista sateista, mutta niitähän ei ole enää viime vuosina juuri näkynyt. Olen ollut valitettavan laiska vaihtamaan lajikkeita ohran osalta. Scarlett oli pitkään ja se oli aika mukava aikaisuutensa ja hyvän hehtopainon vuoksi. Välillä meni maltaaksikin, mutta ei aina. Oli jotain haljenneita jyviä ja väitettiin lajikeominaisuudeksi. Päätin sitten vaihtaa sen uuteen huippulajikkeeseen nimeltä Tipple. Se oli isojyväinen ja näyttävä, mutta poskettoman tautinen. Ihmettelin sitä heti ensimmäisestä kesästä alkaen, kun oli jo orasvaiheessa tautilaikkua vaikka oli sertijyvää. Tippleä oli paljon meilläpäin, mutta jostain syystä se huikittiin pois jokapuolella melko nopeasti. Koska olin kova mallasohramies, päätin siirtyä Barkeen, joka oli jo vanha lajike, mutta kovin ylistetty mallasohra. Reilulla lannoituksella oli kasvustot monesti laossa, osansa oli vielä läheisellä lehmäajallakin. Kaupalla sanottiin, ettei sellaisten Barkkien kanssa kannata pelleillä, kun maksimisatotaso oli 3t. Kuuntelin nolona ja kerroin, että viittä tonnia on tullut, kun on kaikki pistetty, mitä keksii. Ei puhuttu kaupalla enää mitään. Barken kanssa alkoi tulla näitä jälkiversoiluja eteen ja en muutenkaan enää saanut hyviä satoja. Jälkiversoilusta väitettiin, että lajikeominaisuus. Luovuin siitä ja taisin siirtyä tähän Ironiin. Tällä on nyt menty. En tiedä onko hyvä vai huono lajike. Harbingeriä piti alkaa viljelemään 2017, mutta siinä kävi vähän hassusti, kun tuli sairaalakeikka puintiaikaan ja täytyi vaan jotenkin luovia se puintiaika. Meni Harbingerit samaan siiloon kuin Ironit. Oma osansa oli silläkin, että satotaso ei vaikuttanut ainakaan yhtään paremmalta kuin Ironilla. Hehtopaino oli kyllä korkea ja parempi kuin Ironilla. Minulle on väitetty, että Harbinger on hyvin arka kaikenlaisille kasvinsuojeluaineille ja varsinkin joillekin rikka-aineille. En tiedä onko varsinaista haittaa, mutta menee ruiskutuksen jälkeen huonon näköiseksi.

Olen ohria kylvänyt kynnettyyn, kultivoituun, lautasella aukaistuun, suorakylvönä. Kaikki on toiminut kylvön osalta orastumiseen asti ihan ok. Kasvukausi on sitten pilannut jos sato ei ole onnistunut.

Ohran viljelyn imago ei ole kauhean hääppöinen. Varsinkin rehuohran viljely on melko alhaisessa kastissa. Pidetään näköalattomana, yksinkertaisena ja muuten aliarvostettuna. Näkyy markkinoilla hinnassa heti ensimmäisenä, jos tavaraa on paljon, ohrasta ei tarvitse maksaa mitään. Vanhaan aikaan mallasohran viljely sen sijaan oli jotain. Arvostettua ja mainittua. Varsinkin kun oli Raision kanssa sopimus olemassa. Jossain vaiheessa alkoi liikkua sellaista juttua, että mallasohrasta menee turhan paljon erilaisia miinuksia laatujen osalta ja lopulta hinta on aika lähellä tärkkiohraa. Alkoi olla myös punahomeita ja vähän kaikkea, ettei oikein läpäisty esinäytteiden osalta. Ihmiset alkoivat kyllästyä. Saattoi olla tuo lajikekehityskin sellainen, että tärkkiohrasta tuli paremmin kuin mallaslajikkeesta. Tässä sijainti on sellainen, että Anoralle niitä ohria ensisijaisesti tykätään tuupata. Pari sikapaikkaa ostaa jotain, loput menee, minne menee. Kaikesta huolimatta mallasohraakin pidetään jollain tasolla. RGT planet on ilmeisesti ollut toimiva lajike ja sitä on viljelty.

Tässä nyt jotain mietteitä ohran viljelystä.

Tuosta Mallasohran viljelyn arvostuksesta, täällä päin kartanot ja muut isot tilat joilla ei ollut eläimiä viljeli sitä. Muilla sitten oli jurttia ja rehuviljan viljelyä. Sitten jossain tuki muutoksessa vehnä rupesi saamaan samat tuet kuin ohra, siitä alkoi vehnä hype.

Lainaus käyttäjältä: Pasi - 17.02.24 - klo:18:51

Ohraongelma ratkeaisi niinkin että hommaat kunnon valssimyllyn syötät potseille vehnää. Joitain teknisiä onglemia saattaa kyllä tulla varsinkin jos on liemiruokinta...

On liemiruokinta.
Mielenkiintoinen näkemys et vehnä valssimyllyllä olisi toimiva. Luulisi ettei ne ravintoarvot muutu siitä mites sen viljan jauhaa..

Vehnäkaura seos voisi olla toimiva. Ja tuota täytyy tutkia tarkemmin...

Ei ravintoarvot mihinkään muutu siitä millä jauhaa mutta tekniset ominaisuudet muuttuvat. Vasaramylly tekee jauhoa melkein mistä vain metallia pehmeämmästä ilman suurempaa säätämistä tai perään katsomista. Valssimylly vaatii enemmän säätämistä koska se runttaa jyvän rikki mureniksi. Pienet jyvät voivat mennä kokonaisinakin läpi. Kuoret jäävät joka tapauksessa enemmän ja vähemmän isoiksi palasiksi. Kuoren kappaleet saattavat takertua liemiruokkijan venttileihin aiheuttaen vuotoja, tukeutumisia yms. vähemmän mukavaa..

Vasaramyllyllä vehnästä tulee helposti liian hienoa mikä lisää mahahaavojen riskiä.

Lainaus käyttäjältä: ja101 - 17.02.24 - klo:20:02

Lainaus käyttäjältä: Pasi - 17.02.24 - klo:18:51

Ohraongelma ratkeaisi niinkin että hommaat kunnon valssimyllyn syötät potseille vehnää. Joitain teknisiä onglemia saattaa kyllä tulla varsinkin jos on liemiruokinta...

On liemiruokinta.
Mielenkiintoinen näkemys et vehnä valssimyllyllä olisi toimiva. Luulisi ettei ne ravintoarvot muutu siitä mites sen viljan jauhaa..

Vehnäkaura seos voisi olla toimiva. Ja tuota täytyy tutkia tarkemmin...

Ei ravintoarvot mihinkään muutu siitä millä jauhaa mutta tekniset ominaisuudet muuttuvat. Vasaramylly tekee jauhoa melkein mistä vain metallia pehmeämmästä ilman suurempaa säätämistä tai perään katsomista. Valssimylly vaatii enemmän säätämistä koska se runttaa jyvän rikki mureniksi. Pienet jyvät voivat mennä kokonaisinakin läpi. Kuoret jäävät joka tapauksessa enemmän ja vähemmän isoiksi palasiksi. Kuoren kappaleet saattavat takertua liemiruokkijan venttileihin aiheuttaen vuotoja, tukeutumisia yms. vähemmän mukavaa..

Vasaramyllyllä vehnästä tulee helposti liian hienoa mikä lisää mahahaavojen riskiä.

Juu se on vain tuo vehnä nyt se jota ollaan ruokinnassa hyljeksimässä juuri tuon kuidun puutteen vuoksi. Samoin kun vehnässä paljon energiaa suhteessa valkuaiseen niin valkuaislisää (=kallista) annettava muuta kautta. Lysiini myös vehnässä alhainen jolloin sitä tulisi saada tiivisteen joukossa enempi.

Yksinkertaisuudessaan vehnä sinänsä ainoana viljana paperilla toimii mut käytännössä ei. Ohra toimii ainoana ja koko ketjua on rakennettu sen mukaan. Eli täydennysrehut on suunniteltu ohran mukaan. Kaura no aiemmin ei kai yksinään toimi ja ei kai se vieläkään. Nyt kuitenkin kauran osuutta ruokinnassa ollaan lisäämässä kun on huomattu juuri et mitä kuidun puute aiheuttaa..

Eli kylväkään vain sitä kauraa kyl sille menekkiä löytyy kotimaisista rehunkäyttäjistäkin tulevaisuudessa..

Menneenä kesänä viljelyssä Iron. Lannoitus 80 kiloa typpeä, rikkaruiskutus kertaalleen. Satotaso 3875, hlp 68kg.

Tyypillinen sato, jos kesällä satoi kerran. Lisäksi taitaa olla kaatoa pelloissa vain senttejä per kilometri, eikä 20 metriä / km.

Sisämaan ero on kuivanakin vuotena ne harvat iltapäiväkuurot tai lämpöukkoset, jotka loistavat poissaolollaan rannikolla. Lähinnä niitä Cumulonimbus-pilviä voi ihailla iltapäivisin mäen päältä pohjoisen suunnassa, jossakin 50-100 km päässä. Kuiva merituuli krapisee heinikossa.



-SS-

Eli kylväkään vain sitä kauraa kyl sille menekkiä löytyy kotimaisista rehunkäyttäjistäkin tulevaisuudessa..

Nyt kun on se kiinnitetty vientikaurajutska varmaan ihan kaikilla, niin kyllä tuo aikaisemmin mainitsemani sopimusylijäämän hinnoittelumalli voisi toimia. Käy läpi lähiviljelijöiden kanssa, mitä mieltä he ovat, minusta se on toimiva kompromissi, takuu maksimihinta ilman määräsitoumusta vähentää viljelijän määräriskiä ja viljan käyttäjän hintariskiä.

Joku paperi varmaan pitäisi keksiä, ei aavistustakaan, mitä sellaiseen tulisi kirjata.

-SS-

Jos ei ole mäkiä, mikä tahansa ohra kasvaa.

Lainaus käyttäjältä: Kylmis

Osa porukasta täälläpäin jaksaa kyllä sitkeästi vuodesta toiseen jauhaa noiden aikaisten monitahoisten kanssa. Ilmeisesti liittyy siihen aikaiseen puintiin, joka näyttää olevan hyvin tärkeä asia.

Kun hetken pitemmälle ajattelee, on aikainen ohra tarkoitettu syysrukiin - erityisesti hybridirukiin -  kierron aloittamiseksi. Muuten joutuu kesannoimaan, sekin voi nykyään olla parempi ratkaisu, varsinkin uuden maanparannuskasvituen kanssa.

100-105 vuorokauden ohrat ovat raakoja pitempään kuin nuo kasvupäivät, Meliuksen kanssa sen huomasi, kun kesäkuun 10. päivä kylvetty Vertti oli jo puitu elokuun viimeisellä viikolla, kohtuullinen sato olosuhteisiin nähden, niin toukokuun 3. kylvetty  Melius oli valmis vasta syyskuun 20. tienoilla, lähes 10 vrk jatkuvien sateiden jälkeen. Ehkä kahdentuhannen kilon satoero hupeni kuivurissa paistamiseen, ihmettelin, kun Sampon viljaelevaattori ei koskaan aikaisemmin ollut mennyt tukkoon, puristin sitten pulleata maksijyvää sormien välissä, taikinahan sieltä pursui. Meliuksen puintikosteus oli 28 - 32 %, ja säätila oli kostean sumuinen aina vaan.

Silloin myöhäisen kaksitahoisen ohran toiset kasvot antoivat nähtäväksi itsensä.

Muistelisin, että tässä lähitienoilla viljeltiin kuningas mallasohraa, ja ainakin yhtenä kuivana vuonna mallasohra murskattiin peltoon, kun ei kuulemma kannattanut rehuohraksi kuivatella ja rahdata. Että ei tuo rehuohran ongelmaisuus ole uusi asia.

Että se ohra on tavallaan osa syysrukiin - ja -vehnänkin -  viljelykiertoa, ja sivutuotteena syntyy viljaa, jota kukaan ei halua.

-SS-

Mutta kun selitykseksi ei käy edes syysviljavalmius, koska sitä ei olla valmiita viljelemään missään olosuhteissa, koska talvi sen vie kuitenkin ja työmäärä on iso, eikä siitä tule miksikään. Asiasta ei tarvitse edes keskustella. Piste. 

Kyllä syysvilja on ainoa joka toimii täällä ilmastoalueella, ohra ja öljykasvi eivät tässä todennäköisesti toimi, onhan niitä yksittäisiä vuosia, jolloin saa niitä rock'n roll satoja, mutta olen jo melko varma, että ei onnistu.

Syysvehnät toimivat useimmiten, kunhan välttää vaakasuoria pellon pintoja. Nyt näkee ne  jäätiköt, mitkä eivät oikein toimi.


Kuva: ruis on alkanut Salon laaksossa jo paljastua. 50 km itään voi olla heikompi juttu

-SS-

Onko toi siinä Piihovin aukealla?

Niin kasvaahan ne jotain, mut mitään 5 tai 6 tonnin päällikkö satoja on turha odottaa. Ainakaan mä en ikinä noita saanut yhdeltäkään lohkolta koskaan. Vehnällä ja kauralla tuo sentää joskus toteutui jossain lohkolla vaikka kokonaisuus (keskisato) sitten tippuikin alemmas.

Mä olen saanut kovimman sadon monitahoisella, taisi olla Einari silloin. Se piti vaan saada puitua ennen kuin kaikki tähkät ovat pudonneet maahan...
Sattui sellainen hikevä kevät ja kesä niin tuohan kasvoi aivan hulluna. Tarkat kilot ei ole tiedossa mutta yli 6 tonnia kuitenkin. Jyvätkään eivät olleet ihan tikkuja.

Keskiarvona kuitenkin 2-tahoiset ovat olleet viljelyvarmimpia eikä koskaan ole ollut hlp-ongelmaa tms.

Kyllä syysvilja on ainoa joka toimii täällä ilmastoalueella, ohra ja öljykasvi eivät tässä todennäköisesti toimi, onhan niitä yksittäisiä vuosia, jolloin saa niitä rock'n roll satoja, mutta olen jo melko varma, että ei onnistu.

Syysvehnät toimivat useimmiten, kunhan välttää vaakasuoria pellon pintoja. Nyt näkee ne  jäätiköt, mitkä eivät oikein toimi.


Kuva: ruis on alkanut Salon laaksossa jo paljastua. 50 km itään voi olla heikompi juttu

-SS-

Vai Onkos toi Salon kaupungin eteläpuolelta? Onko vasemmalla taustalla Salo golf? Entisessä elämässä tuli käytyä lätkimässä kolopalloa tuolla.. 

Lainaus käyttäjältä: -SS- - 18.02.24 - klo:19:12

Kyllä syysvilja on ainoa joka toimii täällä ilmastoalueella, ohra ja öljykasvi eivät tässä todennäköisesti toimi, onhan niitä yksittäisiä vuosia, jolloin saa niitä rock'n roll satoja, mutta olen jo melko varma, että ei onnistu.

Syysvehnät toimivat useimmiten, kunhan välttää vaakasuoria pellon pintoja. Nyt näkee ne  jäätiköt, mitkä eivät oikein toimi.


Kuva: ruis on alkanut Salon laaksossa jo paljastua. 50 km itään voi olla heikompi juttu

-SS-

Vai Onkos toi Salon kaupungin eteläpuolelta? Onko vasemmalla taustalla Salo golf? Entisessä elämässä tuli käytyä lätkimässä kolopalloa tuolla.. 

Kyllä sanoisin, että on Salon golfkentän vierestä otettu kuva.

Semmosta tosi halpaa vuokrapeltoa.

Semmosta tosi halpaa vuokrapeltoa.

Kaupungin vuokramaita?

Mutta itse kuvaan. Eikö siinä ole järvi? Vai hämääkö kuva. Täällä 100 km idempänä on ainakin rukiilla hyvät oltavat, puolimetriä lunta ja jäästä ei tietoa. Voihan ne tietty olla kuolleet nyt kun maa on sulaa täysin.  Tulee taas sellainen kevät kun lumet sulaa niin pellot on lähes heti muokkauskunnossa