juu,  noista myös kuullu.    mut aatteleppa mistä tulevat tilastonikkarit teköö tutkimuksiaan kun kaikki on pilvissä ja ja ei kukaan enää laita mitään talteen.   saati kirjoita mitään pysyvään muotoon,  paperille.        sääli sillä paljon jääkin sit arvuuttelun piiriin ja kyllä sit mielikuvitus laukkaa.    ite tykkään lukia nuita vanhoja juttuja toissa vuosisatalta,   mitä torpassa tapahtuna.      ja piän sääkirjanpitoa navettapäivyriin.          ja nyt kiroilen noita faban lakanoita!   eihän missään ole noin suurta tilaa vapaana!!!

Tuo on kyllä totta mitä Oksa kirjoittaa. Vaikka tehdään muistiinpanoja, mutta jos ne on jossain muodossa sähköisesti, tuskin niitä voi lukea 200 vuoden päästä, tai ainakin välillä tarttee päivittää uudenpaan muotoon.

Paperille kun kirjoittaa niin varmasti on luettavassa muodossa. Kai sitä käsinkirjoitettuakin ainakin historiantutkijat osaa silloin lukea, muista ihmisistä en tiedä

Tuo on kyllä totta mitä Oksa kirjoittaa. Vaikka tehdään muistiinpanoja, mutta jos ne on jossain muodossa sähköisesti, tuskin niitä voi lukea 200 vuoden päästä, tai ainakin välillä tarttee päivittää uudenpaan muotoon.

Paperille kun kirjoittaa niin varmasti on luettavassa muodossa. Kai sitä käsinkirjoitettuakin ainakin historiantutkijat osaa silloin lukea, muista ihmisistä en tiedä

Paperikin edellyttä että ne 3-4 sukupolvea sinä välissä säilyttävät ne paperit... ettei joku vähän konmarita.

Paras on varmaan yhdistelmä, välillä tulostaa ne bittimuodossa olevat paperille ja samalla mahdollisesti virkistää ne bitit uudempaan tekniikkaan.
Vaatii kyllä sellaista harrastuneisuutta ja kurinalaisuutta että ei taida monelta löytyä.

Meilläkin on melkoinen kasa vanhoja valokuvia joissa olevista ihmisistä ei ole mitään käsitystä. EI tarkasta ajasta eikä paikastakaan. 1800-loppu -- 1930 luku varmaan.
Samoin on paljon käsinkirjoitettuja vanhoja kauppakirjoja ja muita dokumentteja. Olen toistaiseksi säilyttänyt mutta arvaan että jossain vaiheessa joku heittää ne kyllä menemään.

Tämmöiset on kyllä hauskoja, säilyvät paremmin:

https://www.kuivanto.fi/kuivanto/galleria/wanhat/tn/Ajokortti.jpg.html
https://www.kuivanto.fi/kuivanto/galleria/wanhat/tn/Peliporukka.jpg.html

Lainaus käyttäjältä: Paalimies - 08.01.24 - klo:09:57

Tuo on kyllä totta mitä Oksa kirjoittaa. Vaikka tehdään muistiinpanoja, mutta jos ne on jossain muodossa sähköisesti, tuskin niitä voi lukea 200 vuoden päästä, tai ainakin välillä tarttee päivittää uudenpaan muotoon.

Paperille kun kirjoittaa niin varmasti on luettavassa muodossa. Kai sitä käsinkirjoitettuakin ainakin historiantutkijat osaa silloin lukea, muista ihmisistä en tiedä

Paperikin edellyttä että ne 3-4 sukupolvea sinä välissä säilyttävät ne paperit... ettei joku vähän konmarita.

Paras on varmaan yhdistelmä, välillä tulostaa ne bittimuodossa olevat paperille ja samalla mahdollisesti virkistää ne bitit uudempaan tekniikkaan.
Vaatii kyllä sellaista harrastuneisuutta ja kurinalaisuutta että ei taida monelta löytyä.

Meilläkin on melkoinen kasa vanhoja valokuvia joissa olevista ihmisistä ei ole mitään käsitystä. EI tarkasta ajasta eikä paikastakaan. 1800-loppu -- 1930 luku varmaan.
Samoin on paljon käsinkirjoitettuja vanhoja kauppakirjoja ja muita dokumentteja. Olen toistaiseksi säilyttänyt mutta arvaan että jossain vaiheessa joku heittää ne kyllä menemään.

Tämmöiset on kyllä hauskoja, säilyvät paremmin:

https://www.kuivanto.fi/kuivanto/galleria/wanhat/tn/Ajokortti.jpg.html
https://www.kuivanto.fi/kuivanto/galleria/wanhat/tn/Peliporukka.jpg.html

Moi metsäjussi. Kiva wanha kuva. Taatusti on laitettu viinapottu piiloon kuvan oton ajaksi.  : )

ei taija olla sen henkilön nimellä kuka kuvassa niiin paljon merkitystä vaan mitä näkyy kuvasta.   itellä nuita on jo liki kuutio ja kun oikea henkilö kiinnostuu ni jälkeä alkaa syntyä.   ja kun on nuo kirjoitetut päiväkirjat niin net on arvokkaita tutkijoille...      saa paljon tietoa ja havaintoa mitä on aikanaan tapahtuna.        toista on tulevaisuutessa kun ei etes kuormakirjoja ole jälellä...  meitä taitaa uottaa aika hiljainen historia.

ei taija olla sen henkilön nimellä kuka kuvassa niiin paljon merkitystä vaan mitä näkyy kuvasta.   itellä nuita on jo liki kuutio ja kun oikea henkilö kiinnostuu ni jälkeä alkaa syntyä.   ja kun on nuo kirjoitetut päiväkirjat niin net on arvokkaita tutkijoille...      saa paljon tietoa ja havaintoa mitä on aikanaan tapahtuna.        toista on tulevaisuutessa kun ei etes kuormakirjoja ole jälellä...  meitä taitaa uottaa aika hiljainen historia.

No kun ei niissä juuri muuta näy kun niitä tummassa puvussa ja hatussa pönöttäviä vakavia herrasmiehiä, jossain hautajaisissa tai tarkassa muodostelmassa helsinkiläisessä valokuvaamossa tai jossain tupakkahuoneessa.
Sen tiedän että toisen puolen suvussa oli jonkin verran lääkäreitä, liikemiehiä ja aikalaisiaan kiinteistösijoittajia ja jotain sellaisia. Kuulemma omistivat pätkiä kadunvarsikiinteistöjä Helsingissä. Eivätkä juuri pitäneet yhteyksiä juntteihin maalaissukulaisiinsa...

Mutta datan säilyvyyteen...  sanotaan että kun sen laittaa internettiin kiertoon niin sieltä sitä ei saa millään enää pois :DD
Ja toisaalta ihmiskunnalla on kai digidataa varmistetussa tallessa yhä vaan enemmän ja enemmän, enemmän kuin koskaan. Kissavideoita ja temppareita... no ei.
Lainaus TM 27.6.2023:

”Datan määrä tuplaantuu noin joka toinen vuosi. Vuonna 2022 arkistoitiin noin 3,5 tsettatavua (ZB, 3,5 x 10²¹ ) dataa. Kyse on valtavasta määrästä dataa.
Erään arvion mukaan 2030 arkistoitavan datan määrä on yli 18 tsettatavua.”

Tämä ei nyt taaskaan enää kuulu tämän otsikon alle.

Itseasiassa, olen tallettanut kaikki kuormakirjat, mitä rahtia taloon on tullut, maatalouteen liittyen. Yksi välikkö kuittien kanssa samassa kansiossa. En tiedä onko järkevää, mutta lähinnä siksi jos rahdin kanssa tulee jotain ongelmaa. Erityisen kiinnostunut olen öljyauton jättämistä matriiseista.

Nimettömät kuvat on melkoinen vitsaus, mutta hyvin ymmärrettävää, kun aikalaiset tunnistivat kuvista kaikki tuttunsa. Minulla on enemmän tai vähemmän 1900-luvun vaihteen kuvia tallessa ja on varsin kurjaa, kun talonväki on kokoontunut palkollisten kanssa samaan kuvaan ja vaikka tiedossa on jollakin tasolla silloin töissä olleiden henkilöiden nimet, niin eihän niitä saa yhdistettyä kuvan henkilöihin. Paljon on aikalaisten ystävien ja koulutovereiden kuvia. Ei minkäänlaisia merkintöjä nimistä. Siinäpä pönöttävät kuvissa ja kansioissa, erään maatilan arkistossa.

data hyä...  mut jo nyt on paljon asiaa kun ei moisiin ole mitään mahollisuutta päästä käsiks.    sun on salattua...  ja nuita oikeita sanoja ei tietossa...    melkein kuin apollojutun aikaisia tutkimustietoja ei enää voikaan purkaa kun ei oloe yhtään tekniikkaa jolla moisen voisi tehä.    siis miljoonia sivuja turhaa tietoa..                         mut onko jatkossa historia vain harvojen takana?    ei ole tavon kansan tuntemuksia mahollista tutkia..?

Lainaus käyttäjältä: Paalimies - 08.01.24 - klo:09:57

Tuo on kyllä totta mitä Oksa kirjoittaa. Vaikka tehdään muistiinpanoja, mutta jos ne on jossain muodossa sähköisesti, tuskin niitä voi lukea 200 vuoden päästä, tai ainakin välillä tarttee päivittää uudenpaan muotoon.

Paperille kun kirjoittaa niin varmasti on luettavassa muodossa. Kai sitä käsinkirjoitettuakin ainakin historiantutkijat osaa silloin lukea, muista ihmisistä en tiedä

Paperikin edellyttä että ne 3-4 sukupolvea sinä välissä säilyttävät ne paperit... ettei joku vähän konmarita.

Paras on varmaan yhdistelmä, välillä tulostaa ne bittimuodossa olevat paperille ja samalla mahdollisesti virkistää ne bitit uudempaan tekniikkaan.
Vaatii kyllä sellaista harrastuneisuutta ja kurinalaisuutta että ei taida monelta löytyä.

Meilläkin on melkoinen kasa vanhoja valokuvia joissa olevista ihmisistä ei ole mitään käsitystä. EI tarkasta ajasta eikä paikastakaan. 1800-loppu -- 1930 luku varmaan.
Samoin on paljon käsinkirjoitettuja vanhoja kauppakirjoja ja muita dokumentteja. Olen toistaiseksi säilyttänyt mutta arvaan että jossain vaiheessa joku heittää ne kyllä menemään.

Tämmöiset on kyllä hauskoja, säilyvät paremmin:

https://www.kuivanto.fi/kuivanto/galleria/wanhat/tn/Ajokortti.jpg.html
https://www.kuivanto.fi/kuivanto/galleria/wanhat/tn/Peliporukka.jpg.html

Siellähän se Metsäjussi on koulukuvan ensimmäisellä rivillä. Saapaat jalassa valmiina lähtemään savotalle heti kotiin päästyään ja kotiläksyt luettuaan. 

Paljon juttua, kaikesta muusta paitsi otsikosta joka ketjussa on.  : )))

mutta ihan hyä saha tuo on.   miusta ihan käteen sattuva vaikka ei olekaan huso...

Hiukan asian vierestä mutta sentään samassa merkissä pysyen.

Pari vuotta sitten ostin muovirunkoisen CS-4510ES:n apusahaksi. Epäilin tuota muovisuutta, edellinen Echo oli kevytmetallirunkoinen. Sille kävi vaan tapaturma oman tohelointini vuoksi. Olihan se jo eläkeikäinenkin, yli 20 vuotta.

Uusikin on kestänyt on ollut ja toimiva, siinä ei valittamista. Vähän erilainen ergonomia, vaan minusta ei mitenkään huono, makuasia.
Ei se yhtä ärhäkkä ole kuin huskun 545, vähän sellainen puurtaja. Leikkuutehossa katkaisussa ei välttämättä ole valtavaa eroa mutta karsinnassa kiihtyy hitaammin.
Lyhytjaksoisessa työssä tuo ero kuittaantuu kyllä täysin sillä että se on aika lailla laakin peli, toisin kuin husse. Lämpimänä riittää kun kerran rennosti nyppää, kylmänä 2-3 kertaa.

Mua alkaa iltapuolella ärsyttää kun on muutenkin jo väsähtänyt ja sitten saa vielä turhan tuntuisesti sahaa repiä käymään.
Samoin kuin se että on unohtanut tsekata bensan, ja on rämpinyt jonnekin tuulenkaadon tyvelle rinteeseen maan ja taivaan välille. Sitten 20 sekunnin päästä saha sanoo boo. Kanisteri tietysti siellä rinteen juurella, nauraa siellä nätisti kannon päällä .
Lienee vanhuuden oireita, niin bensan unohtaminen kuin oman kunnon heikkeneminen.... huumori jos vielä loppuu niin sitten onkin tosi kysessä :-|

voih!   niiiiiin tuttua mut nykyään olen oppina laittaan tankin täyteen kun on joku siirtymä tahi tauko..   ihan hyä on se puolitankkia täyttää kun virittää taas vyön uumale.. mut tuota muovia itekin epäilin mut kait se japsi osaa tuonkin tehä kun kerran tojonkin on osannu..     ( käytin leimalla ja taas innsi pähkinöinä, kun sai tuollasta katastaaa.. )

Moro, kiitos metsäjussille kokemusperäistä kommentista!

Hiukan jäi epäselväksi, että oletteko huomanneet että Echon SX-sahat ovat mallia " ammattilainen" ja mallit ES tyyppiä " msstilasaha"  SX: t ovat kevytmetallirunkoiset ja kiihtyvyys jne.paremmat kuin ES:n vastaavat. Toki näkyy myös hinnassa ,esim. Kärkkäisellä 4310 SX maksaa noin 200 euroa enemmän kuin 4510 ES, vaikka jälkimmäinen on muutaman kuutiosentin isompikin saha.

Mietin kanssa tuota Echoo kun etsin korvaajaa Johnseredille joka yli 10 vuotta oli hyvä saha. Oisko ollut 2141 tai 2142. Lähti aina käyntiin hyvin vaikka kuinka kylmässä. Pienen öljytahran jätti aina teräketjuöljyä oikeastaan uudesta asti kunnes teräketjuöljy lakkasi tulemasta kokonaan.
Joskus oli Husqvarna 242, tosi hyvä saha, niin koitin seuraavaksi Husqvarnaa. Oli enempi mökkimalli, en kyllä muista numeroa. Huono saha oli. Piti aina viedä lämpimään yöksi että suostui lähtemään käyntiin. Pari kertaa meni takuukorjaukseen kun kaasari levis. Totesin että parempi täytyy olla.

Stihl ms 261 päädyin. Hyvin on pelannu pari vuotta. Lähtee käyntiin vaikka olisi ollut auton lavalla pakkasyön. Näkee tankin läpi paljoko on bensaa jäljellä. Riittävän tehokas isoonkin puuhun. Iso ilmanputsari ei kovin nopeesti mee tukkoon.  Jos jotain huonoa hakee, niin tankatessa, jos saha on kovalla alustalla, niin juuri kun tankki on tulossa täyteen painopisteen muutos heilauttaa sahaa. Saattaa tulla roiskeita. Myös öljykorkki on vähän huonosti suunniteltu. Kerää purua mitä saa puhdistella öljyä lisätessä ettei mene tankkiin.

Echo vieläkin kokeilematta.