Ehkä vastakkainasettelua aiheuttaa se, että työntekijäjärjestöt eivät ole valmiit neuvottelemaan koskaan palkanalennuksesta, jos suhdanteet markkinoilla sukeltavat. Hyvälle työntekijälle löytyy aina töitä. Ay-touhu on tarkoitettu pääasiassa huonoille työntekijöille. Huonot työntekijät yleensä vaativat vaatimalla kaikenlaisia etuuksia, kun taas hyvä työntekijä voi sanoa heipat tai neuvotella.
No, tämä taas lisää työntekijöiden keskenäistä kilpailua työpaikalla ja turhaa vääntöä. Toisaalta jos ay-liikettä ei olisi, työntekijän oikeuksia varmasti rikottaisiin räikeästi. Mutta tämä kylmenevä sota työnantajien ja ay-liikkeen välillä ei johda mihinkään. Kaikkien osapuolien pitäisi pystyä joustamaan.
Otetaan esimerkiksi Helsinki jossa Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen vuokrat nousevat syksyllä 10%. Ruoka kallista ja kaikki kallistuu, ja työntekijöiden pitäisi vielä joustaa palkoissa
Juuri naisvaltaisissa pienipalkkaisissa töissä juuri nuo ylityö ja pyhä lisät tuo juuri sen lisän palkkaan jotta voi maksaa laskut ja elää. Joustaa mistä, siitäkö että sillä omalla palkalla voi elää, eikä tarvitse käydä sosiaalihuollossa? Nyt ei ole kysymys mistään muusta kuin työnantajien ahneudesta ja halpatyövoiman lisäämisestä sekä leipäjonojen lisäämisestä. Ja vielä että työnantaja saisi antaa potkut työntekijälle ihan tuulesta temmatuilla asioista, mielivaltaisesti. Ei työntekijä ole sentään mikään työ orja, eikö työ orjuus pitäisi olla jo mennyttä aikaa sivistysvaltiossa.
Karl Marx : Palkkatyö ja pääoma