Maataloutta kohtaan tulee painetta kahdelta rintamalta, näiden paineiden vaikutukset ovat ristiriidasssa toisiinsa nähden.
Toisen rintaman muodostavat kasvavat ympäristönsuojelulliset paineet, paine rajoittaa lannoitusta vielä nykyisestä, paine lanseerata lannoitevero lannotuksen rajoittamiseksi, paine lisätä tuottamattomia viheralueita ja suojakaistoja, erilaiset eläintuotantoon kohdistuvat hyvinvointivaatimukset ja paineet rajoittaa lannanlevitystä entisestään, suunnitelmat ojituksien ja ojankaivuiden luvanvaraisuudesta, ja kuka tietää mitä kaikkea muuta "kivaa" näiden edellämainittujen lisäksi ympäristöhallinnon byrokraateilla on meille varattuna.
Toisen rintaman paineet kohdistuvat tuloihin. Tuet eivät tule ainakaan nousemaan, todennäköisesti suunta on laskeva, sekä kansallisissa tuissa että EU:n rahoittamissa.
Meille sanotaan että ottakaa markinoilta lisää hintaa, mutta tämäkin on tehty erittäin vaikeaksi, osin kilpailulainsäädännöllisistä syistä, osin kaupan vahvan aseman takia.
Ja kun laadukkaasta tavarastakaan ei makseta hintaa, joka korvaisi laadukkaan tavaran tuottamisesta aiheutuneet lisäkustannukset, erityisesti viljan ja lihan tuotannossa, on sieltäkin vaikea haalia lisätuottoja.
Viimeksi muokattu: 22.11.12 - klo:19:02 kirjoittanut Katapultti