Taitaa asia olla toisinpäin: hyvin lannoitettu pelto antaa satoa muutamia vuosia, kunnes ravinnereservi on käytetty. Senpä jälkeen pellosta on vaikeaa erottaa viljelyskasveja rikkaruohojen seasta.
Hyvällä viljelykierrolla pellon köyhtymistä voidaan pitkittää, mutta jos tähän sovittaa tukipolitiikan, on järjetöntä maksaa kolmen vuoden tuet yhden vuoden sadosta.
Luomuintoilijat kokeilkoot viljelyä peltoraivioilla ja jos joku muistaa takavuosien jutun Varpaisjärvellä: luomuviljelijä ei saanut levittää paskaa raivioilleen eikä Rautavaaran kunnan omistamille alueille, jolloin seurauksena oli 100 % sanktio.
Totuus on muuten sitten juuri päinvastoin, itsellä vuokramaat enimmäkseen noita pitkään viljelemättömänä olleita erilaisien eläkejärjestelyjen yhteydessä pakettiin jätettyjä, joita olen palautellut viljelyyn - ja nämä on juuri niitä parhaiten ja nopeiten luomussa satokuntoon tulevia peltoja. Samoin kuin kaksi raivattua aluetta.
Raivatut alueet toki tarvitsevat kalkituksen alkuun, mutta kun pH kerran saatu kuntoon niin sitten toimii, eikä mitään "ylläpitokalkituksia" sen koommin tarvita, ja apilakierrossa pH vaan paranee itsekseen.
Rikkaruohot tahtovat olla ongelma näissä tekoviljellyistä pelloista luomuun siirryttäessä, noin kolme vuotta siihen menee ennenkuin maa toipuu kasvukuntoon, siirtymäaika menee savikan ja pillikkeen riemuitessa entisen tekolannoiteajan voimin, sen jälkeen lajisto muuttuu.
Eihän uusiutumattomilla luonnonvaroilla tuotetulla tekolannoitteella ole kuitenkaan tulevaisuutta, sama kuin pakkasessa kusis housuihinsa - hetken lämmittää ja sitten tulee kahta kauheemmin kylmä.
Tuosta tukien maksun järjettömyydestä, tutustuppa nyt hieman esimerkiksi WTO-neuvottelujen linjauksiin ja mieti sitten miten paljon on järkeä haikailla yhä vaan satoon sidottujen tukien perään...