hei, voisko joku etes pikkasen referoita tuota uutista ku meikällä ainakii ei näy moinen uutinen... vain kuva..
Tatjana Eskolin tappeli metsänomistajalle isomman tilin – metsänhoitoyhdistys antoi potkut
maanantai 24.05.2021 klo 9:21
Tatjana Eskolin kertoo, että häntä painostettiin tekemään kauppoja valtakirjan antaneiden metsänomistajien tappioksi. Hän haluaa herättää keskustelua metsänhoitoyhdistysten roolista.
Metsänhoitoyhdistyksen johto olisi halunnut välittää metsänomistajien puita omille sopimuskumppaneilleen, vaikka muut ostajat tarjosivat paremman hinnan.Yhdistyksen entinen työntekijä Tatjana Eskolin sanoo yhdistyksen edun ja metsänomistajan edun menneen sekaisin.Eskolinin mukaan valtakirjan yhdistykselle antaneen metsänomistajan luottamusta on liian helppo käyttää väärin.
Tatjana Eskolin sai potkut metsänhoitoyhdistyksestä vuonna 2018. Hän vei asian oikeuteen ja yhdistys sopi riidan. Eskolin ei suostunut yhdistyksen vaatimaan vaitiolosopimukseen ja kertoo nyt Iltalehdelle potkuja edeltäneistä puukaupoista. TATJANA ESKOLIN
Metsäpalveluasiantuntija Tatjana Eskolin kertoo nähneensä, miten metsänhoitoyhdistysten vuosikymmenten aikana metsänomistajilta ansaitsemaa luottamusta voidaan käyttää väärin. Hänet irtisanottiin länsisuomalaisen Metsänhoitoyhdistys Lounametsän palveluksesta vuonna 2018.
– Kun toimintatapa on sellainen kuin siellä oli, niin siinä menee sekaisin metsänomistajan etu ja metsänhoitoyhdistyksen etu, Eskolin sanoo.
Vuoteen 2015 saakka metsänhoitoyhdistykseen kuuluminen oli metsänomistajille pakollista ja niiden toiminta katettiin metsänomistajilta kerätyillä pakollisilla metsänhoitomaksuilla. Pakkojäsenyyden poistuminen pakotti yhdistykset kiinnittämään aiempaa suurempaa huomiota liiketoimintansa katteisiin.
Eturistiriitoja korjuupalvelussa
Eskolinin irtisanomista edelsi kolme puukauppaa, joissa hän toimi esimiestensä tahdon vastaisesti, mutta hänelle valtakirjan antaneiden metsänomistajien etua ajaen.
Metsänhoitoyhdistyksen palveluihin kuuluu valtakirjakauppa, jossa yhdistyksen asiantuntija etsii puulle parhaan ostajan. Lisäksi yhdistykset tarjoavat korjuupalvelua, jossa yhdistyksen omat urakoitsijat vastaavat puunkorjuusta ja puut välitetään yhdistyksen sopimuskumppaneille.
Eskolinin kohtaamat ongelmat liittyivät osin tilanteisiin, joissa metsänhoitoyhdistyksen korjuupalvelu tarvitsi puuta täyttääkseen tekemänsä toimitussopimukset, mutta ei pystynyt maksamaan kilpailukykyistä hintaa. Tällaisissa tilanteissa syntyy suuri houkutus ohjata yhdistykselle valtakirjakaupalla myytäväksi annettuja puita yhdistyksen korjuupalveluun, vaikka ulkopuoliselta ostajalta saisi paremman hinnan.
Näin Eskolinin mukaan Lounametsässä myös tapahtui, ja kun hän piti metsänomistajan puolia esimiehiään vastaan, annettiin hänelle potkut. Irtisanomisen syyksi tosin ilmoitettiin puutteet työn laadussa. Eskolin vei potkut oikeuteen, minkä jälkeen Lounametsä taipui sopimaan asian. Sopimuksen sisältö on salainen.
Eskolin ei kuitenkaan suostunut työnantajan vaatimaan laajaan salassapitoehtoon, joten hän voi nyt kertoa tapahtumista, jotka potkuja edelsivät. Lounametsän entinen ja nykyinen johtaja kieltäytyivät kommentoimasta asioita Iltalehdelle.
Puita välitettiin väärälle sahalle katkottuna
Ensimmäinen Eskolinin ja yhdistyksen johdon väliseen konfliktiin johtanut puukauppa oli tapaus, jossa yhdistys toimitti sahalle väärän pituiseksi katkottua puuta saadakseen toimitussopimuksensa täytettyä. Tästä syystä laatuvaatimukset eivät täyttyneet ja kaikki metsänomistajat saivat puustaan huonomman hinnan.
Kärsijäksi joutuivat myös ne, joiden puu oli tilatun katkonnan mukaista – mukaan lukien Eskolinille valtakirjan antanut metsänomistaja. Ilman väärillä mitoilla katkottua puuerää sahan hinta olisi ollut 76 euroa kiintokuutiolta, mutta virheellisen erän vuoksi sopimuksen matriisihinnoittelumallilla hinnaksi tuli 69 euroa kiintokuutiolta.
– Eli metsänomistaja otti takkiinsa 7 euroa kiintokuutiolta, ja tämä oli se mihin minä puutuin, Eskolin sanoo.
Eskolin vaati Lounametsän tuolloiselta johtajalta Lasse Lahtiselta, että metsänomistajalle korvattaisiin yhdistyksen virheestä koitunut vahinko. Lahtinen puolestaan katsoi, että toisen sahan mitoilla katkotun tavaran toimittaminen sahalle oli johtunut pakottavasta tarpeesta eikä metsänomistajalle tulisi siitä aiheutunutta hinnanalennusta korvata.
Metsänomistaja ei halunnut riidellä
Lopulta Eskolin oli yhteydessä metsänomistajaan, joka ei kuitenkaan halunnut lähteä riitelemään asiasta. Metsänomistaja oli Eskolinin mukaan pieni, ei-ammattimainen puunmyyjä, jonka tekemä parin sadan kiintokuution kauppa oli hänen elämänsä ensimmäinen ja viimeinen. Kyse ei hänen kannaltaan ollut kuin noin 700 euron tappiosta.
Kärsijöitä olivat kuitenkin kaikki muutkin kyseisissä kaupoissa puuta myyneet, jotka olisivat saaneet puustaan paremman hinnan ilman väärin katkottua erää. ”Väärin katkotut” puut puolestaan oli katkottu toisen sahan tilaamilla mitoilla. Näin ollen nämäkin metsänomistajat olisivat saaneet puustaan paremman hinnan, mikäli puut olisi toimitettu sille sahalle, jonka tarpeiden mukaan ne oli katkottu.
– Periaatteellisesti asia oli iso, koska ne muutkin omistajat saivat huonomman hinnan, koska heidän tukkinsa vietiin väärälle sahalle. En muista enää mikä se oli se kokonaiskuusitukkimäärä, mutta kaikkihan ne otti takkiinsa tämän takia, Eskolin sanoo.
Kirjallinen varoitus metsänomistajalle paremmasta kaupasta
Eskolinilla oli ollut ongelmia esimiehensä kanssa jo ennen kevään 2018 puukaupasta syntynyttä konfliktia. Tämä vaikuttikin osaltaan siihen, että Eskolin ei pelännyt puuttua väärinkäytöksinä pitämiinsä tilanteisiin. Seuraavalla kerralla metsänomistajan edun valvominen toi hänelle kirjallisen varoituksen.
Kaupoissa oli kyse koivukuitupuusta. Metsänhoitoyhdistyksen tarjoama tienvarsihinta oli 26 euroa kiintokuutiolta ja UPM tarjosi 30 euroa. Eskolin sopi valtakirjan antaneen metsänomistajan kanssa, että puut menisivät UPM:lle.
– Sitten se hakkuu tuli vuoden 2018 kevättalvella ja kuidun hinta lähti nousemaan. Siellä oli tien varressa tuhannen kiintoa koivukuitua ja sitten kysyin metsäomistajalta, että mitäs tehdään, kun nyt on hinnat nousseet, Eskolin kertoo.
– Hän sanoi että myyt sinne mistä parhaimman hinnan saat, Eskolin kertoo.
UPM nosti tarjoustaan 50 sentillä, mutta Eskolin välitti puut vientiin 33 euron kuutiohinnalla. Eskolinin mukaan hänellä oli metsäpäällikön lupa luovuttaa puut vientiin ja yhdistyksen johtaja oli tästä tietoinen.
Tästä huolimatta Eskolinille annettiin kirjallinen varoitus, jossa yksi perusteista oli vastoin johdon ohjeita toimiminen kyseisessä kaupassa. Eskolinin mukaan yhdistys olisi halunnut puut omiin toimitussopimuksiinsa.
– Tässä tapauksessa metsänomistaja sai 7000 euroa enemmän, Eskolin sanoo.
Tatjana Eskolin kertoo painostuksesta välittää metsänomistajien myymiä puita metsänhoitoyhdistyksen tekemien toimitussopimusten täyttämiseksi ohi parempien tarjousten. TATJANA ESKOLIN
Kilpailutus olisi pitänyt puhua yhdistykselle alihintaan
Kolmas irtisanomista edeltänyt tapaus oli Eskolinin mukaan kauppa, jossa hän kilpailutti valtakirjalla 1600 kiintokuution leimikon, joka oli pääosin päätehakkuuikäistä kuusikkoa. Yhdistyksellä oli oman korjuupalvelunsa toimitussopimuksien vuoksi tuolloin kova puute kuusitukista.
– Yhdistys jätti sitten tarjouksen siihen määräaikaan mennessä. Se oli 14 000 euroa huonompi kuin toinen tarjous, jonne se sitten myytiin, Eskolin sanoo.
Esimiehet eivät olleet tyytyväisiä.
– Tästä tuli kanssa huutia minulle, että minun olisi pitänyt puhua se 14 000 euroa niin, että se olisi tullut kuitenkin korjuupalveluun, mutta en sitä puhunut yhdistykselle. Minun olisi siis pitänyt taivuttaa metsänomistaja siihen, että hän ottaa 14 000 euroa pienemmän hinnan, Eskolin sanoo.
Käytännössä ainoa tapa saada metsänomistaja hyväksymään huonompi tarjous, olisi luultavasti ollut parempien tarjousten salaaminen. Sekin olisi sinänsä ollut mahdollista, joskin saadun luottamuksen törkeää väärinkäyttöä.
Keskustelua yhdistysten roolista tarvitaan
Metsänhoitoyhdistysten jäsenet eli metsänomistajat valitsevat vaaleilla yhdistyksen valtuuston, joka puolestaan nimittää yhdistyksen hallituksen. Periaatteessa valvonta on siis kunnossa.
Periaatteessa on kaikkien jäsenten etu, että metsänhoitoyhdistykset pystyvät kilpailuttamaan suuria toimitussopimuksia ja täyttämään tehdyt sopimukset luotettavasti. Näin hintatasosta voidaan paremmin pitää huolta.
Yhdistysten hallituksissa istuvat metsänomistajat ovat pääsääntöisesti suuria, ammattimaisia metsänomistajia. Tämä voi synnyttää riskin, että yhteistä etua ajetaan joissain tilanteissa pienten omistajien edun kustannuksella.
Suomessa metsänomistajia on kaikkiaan yli 600 000. Heistä neljännes omistaa metsää kuolinpesien kautta. Harvalla on riittävästi osaamista tai aikaa valvoa etuaan. Tästä syystä Eskolinin mukaan on ensiarvoisen tärkeää, että metsänomistaja voi varauksetta luottaa siihen, ettei hänen luottamustaan käytetä väärin.
Eskolin sanoo, että yksittäisten metsänomistajien vahingoksi tehtävät yksittäiset kaupat pyritään selittämään, sillä että ne kuitenkin edistävät kaikkien metsänomistajien yhteistä kokonaisetua. Eskolinin mukaan näin ei välttämättä ole.
– Sitähän ei kukaan tiedä. Tämähän on se idea, että nyt ne metsänomistajat ottaisi sen tarkastelun alle, että miten siellä omassa yhdistyksessä toimitaan, Eskolin sanoo.
Hänen mukaansa valtuuston on vaikea kyseenalaistaa yhdistyksen operatiiviselta johdolta tulevaa tietoa.
– Usein vaan valitettavasti on niin, että se toiminnanjohtaja vie valtuustoa kuin kuoriämpäriä, koska valtuutetut kokoontuvat vain kaksi kertaa vuodessa. Hallitushan siellä on paremmin kärryillä, mutta kuinka kärryillä hekään ovat, Eskolin sanoo.
Keskustelunavauksia kuuroille korville
Eskolin sanoo yrittäneensä kaikin tavoin tuoda ongelmia esiin omalla työpaikallaan. Ensin silloiselle johtajalle Lasse Lahtiselle ja metsäpäällikkö Hannu Justenille, sitten hallituksen puheenjohtajalle ja eräälle jäsenelle. Lupauksista huolimatta Eskolinin esiin nostamia asioita ei otettu hallituksen esityslistalle.
– Soitin lokakuussa 2018 vielä juuri ennen potkuja yhdelle hallituksen jäsenelle ja kysyin häneltä asiaa. Hän kieltäytyi kommentoimasta ja ohjeisti minua kääntymään johtaja Lahtisen puoleen, Eskolin sanoo.
Irtisanomisajallaan hän kutsui vielä valtuuston jäsenet keskustelutilaisuuteen, joka oli määrä järjestää työsuhteen päättymisen jälkeen. Paikalle saapui viisi valtuutettua.
– Yritin kaikin tavoin herättää keskustelua talon sisällä ja saada sitä kautta muutosta aikaan tuloksetta. Näyttää siltä, että asia ei kiinnostanut hallitusta eikä myöskään valtuustoa, Eskolin sanoo.
Eskolinin arvion mukaan valtaosa kaupoista Suomen kymmenissä metsänhoitoyhdistyksissä tehdään aidosti metsänomistajan edun mukaisesti. Ongelmia esiintyy sitä herkemmin, mitä tärkeämmässä roolissa korjuupalvelu on yhdistyksen talouden kannalta ja mitä läpinäkymättömämpää hinnanmuodostus on.
Eskolinin mukaan olennainen kysymys on se, onko liiketoiminta ja edunvalvonta lopulta edes yhteensovitettavissa, kuten nykyinen metsänhoitoyhdistyslaki edellyttää. Viime kädessä kyse on kuitenkin luottamuksesta ja sen kunnioittamisesta.
– Meidän moraalistammehan asiat ovat aina lopulta paljon kiinni, Eskolin sanoo.
