Jaa'a, mistäpä aloittaisi. Autolla olen kerran törmännyt ladaan, toisen kerran kokeilin ranskattaren perää eli hipaisin citroenia. Pari kertaa olen ollut poikittain tiellä, mutta niistä selvittiin taidokkaalla ohjaustyöskentelyllä. Kerran yksi naisihminen törmäsi autoni etuoveen niin että autosta piti pari kuukautta tapauksen jälkeen luopua, ei siihen sen suurempia vammoja tullut, mutta ovesta putosi puolet ruosteena siihen kadulle ja poliisien kiinnostus minua ja autoani kohtaan alkoi käymään ylivoimaiseksi. Ainakin viidesti minut bongattiin liikenteestä ja pysäytettiin. Kerran töistä postia viedessäni törmäsin postin keltaiseen laatikkoon, osui ihan keskelle nokkaa ja paikkailin lommoa sitten värikoodin mukaisella värillä, mutta 20-vuotta nokkapellissä vaalentunut punainen ei ollut enää minkään koodin mukainen ja tulos oli melko irvokas.
Traktorilla olen kerran ajanut 40 km/h vauhdissa ojaan, kerran ylämäkeä noustessa vetokoukun lukitus petti, kärry perässä tietenkin...
Vakavin paikka oli ehkä se, kun ajoin polkupyörällä mäkeä alas noin 65-67 km/h nopeudella ja traktori kääntyi sivutieltä stop-merkin takaa eteeni. Onneksi harrastepyörä ei ollut mikään jopo ja takana oli kymmeniä tuhansia poljettuja kilometrejä. Muutenkin olen huomannut sen, että autoilijat aika huonosti kunnioittavat väistämisvelvollisuuttaan silloin kun tiellä ajaa pyöräilijä ja moni ei ehkä uskokkaan että fillarilla pääsee kovempaa kuin kaupasta tuleva mummo lumipyryssä.
Oma lukunsa on sitten vielä liikenteen ulkopuolella tapahtuneet jutut, esim. se kun auto liukui navetan seinään sekä miten kuumemittarilla saadaan ranne auki ja siihen kuusi tikkiä yms...
