Tuossa suoramyynnissä tilojen välillä korostuu ihmisen luonne. Osa haluaa aina halvinta tai kovinta hintaa joka kaupasta. Ne asiakassuhteet ei välttämättä ole kaikkein pitkäikäisempiä. Toiset arvostavat pitkään jatkuvaa yhteistyötä jossa kummatkin ovat tyytyväisiä…
Eroa taitaa tulla ”vanhan” ja ”uuden” sukupolven välillä, ajatusmaailma on fiksumpi sillä uudella nuorella. Euron säästö voi pitkässä juoksussa koitua satasen tappioks, kas periaatteista ei luovuta…
Omien kokemusten mukaan ei ole sukupolvi kysymys. Voi olla nuori tai vanha, sivu tai päätoiminen, tai ihan miten vaan. Korvien välissä se ero on.
Monesti jutellut et itse tullut tehtyä viljakauppaa niin et myyjä saanut sanoa hinnan. Mielestäni olen aina maksanut enemmän kuin mitä muualta olisi saanut. Ei se tietysti tonnihinnassa monia kymppejä ole. Mut kyl siinä aina myyjä on sen hetkisen parhaan hinnan saanut. Jos hinta on tuntunut itselle kovalta niin olen sanonut ja antanut myyjälle mahdollisuuden myydä muualle. Näin yleensä on tapahtunitkin silloin.
Aina on soviteltu joustavasti kippausajat, on lapiotu siiloja tyhjäksi jne. eikä niitä ole tullut mitenkään huomioitua hinnassa. Ja ennenkaikkea rahat on saanut vaikka heti ja tutuille maksettu ennakkoonkin..
Silti kaikkien kanssa ei kauppoihin ole päästy. Osa haluaa myydä jyvänsä kauppaliikkeille. Osa kokee et pitäisi pystyä ostamaan monen kympin hintaerolla. Joustavuutta, maksuvalmiutta yms. Ei tunnu kaikki arvostavan..
Rehuohran viljelyn huonoon kannattavuuteen en pysty yksin vaikuttamaan ja tämän kanssa on nyt elettävä. Olen vakavissani harkinnut et ostan puuttuvat ohrat jatkossa suoraan kauppaliikkeen kautta, kun ei muuden kauppoja tunnu syntyvän riittävästi.
Lantaa olen joskus takavuosina tarjoillut mut eipä sitä kukaan halua. Yara on halpaa, hyvää ja helppoa. Onhan se totta. Sianliete ei ole kaikkein parasta maanparannusainetta..
