Tuo Luonnonperintösäätiön keino suojella metsiä on erinomainen. Ostetaan vapailta markkinoilta käypään hintaan ja ylikin, säätiöidään ja suojellaan. Alue tulee suojelluksi vapaaehtoisesti, myyjä on tyytyväinen ja suojelu on pysyvää. Lisäksi varoja ja metsää tulee lahjoituksina. Parissakymmenessä vuodessa on suojeltu jo liki 1500 hehtaaria, mitä voidaan pitää merkittävänä määränä kun kyseessä ovat valikoidut kohteet.
Pentti Linkolalla oli jo haave hankkia valkoselkätikkasuojelumetsä, mutta Anneli Jussilasta suojelualueita pitää olla paljon enemmän.
Olen lukenut Pentti Linkolan äsken ilmestynyttä elämänkertaa. Asuinpaikkojen läheisten metsien hakkuut olivat saaneet Linkolalle aikaan syviä masennustiloja, sairaalareissujakin on tullut. Kuhmoisissa Linkola oli hakannut vanhan asuinpaikkansa Vierulan tienvarsipuihin 25 kg 5 tuuman rautanauloja, jottei niitä pystyttäisi kaatamaan. Sakkoa tuli 6200 markkaa. Linkolan ystävän, kirjailija Matti Pulkkisen mielestä tämä oli tragikoomisen avutonta touhua, ei ollenkaan yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi haluavan tasoista.
Luonnonperintösäätiö on saanut Linkolallekin arvokkaan vaikutuskanavan. Pikkuisen Linkola on harmitellut kun kaikki perintörahat ja vanhuudenvarat ovat menneet suojelumetsiin, kunto on alkanut heiketä.