Pussi kädessä, toivo poissa: Viljanpuuron myymälämatka

Viljanpuuro seisoi peltonsa laidalla, kädessään pieni pussi, joka oli hänen toivonsa ja taakkansa. Ensimmäiset näytteet, huolella kerätyt jyvät, olivat vihdoin valmiit. Kosteus oli sopiva 12,8%. Hän oli odottanut kauan, taistellut öljynsuodattimien, Claasin tärinän ja liimalakoontuneen vehnän kanssa. Nyt hän kulki  kohti ulkomaalaisen osuuskunnan myymälää, tuota lasista ja teräksestä rakennettua linnoitusta, joka kohosi Kanta-Hämeen tasankojen yllä kuin maamerkki.

Oli perjantai, ehtoo, ja kello lähestyi palkollisten työpäivän päätöstä. Myymälän ovet avautuivat raskaasti, kuin vastentahtoisesti, ja Viljanpuuro astui sisään. Hänen kätensä puristivat pussia, jyvät kahisivat hiljaa, kuin kuiskaten hänelle rohkeutta. Myyjä, pitkä ja kalpea hahmo tiskin takana, nosti katseensa papereistaan. Hänen ilmeensä valahti, kulmat painuivat alas, ja silmissä oli jotain, mikä sai Viljanpuuron tuntemaan itsensä kutistuvan. "Joku viljelijä taas," myyjän katse tuntui sanovan, "kerjäämässä, että ottaisimme hänen jyvänsä."

"Minulla on näytteet," Viljanpuuro sanoi, äänensä hapuileva, melkein anteeksipyytävä. Hän ojensi pussin, mutta myyjä ei liikahtanut. Tiski oli heidän välillään kuin muuri, ja myyjän hiljaisuus oli raskaampi kuin peltojen märkyys. Myyjä katsoi lävitseen, kuin Viljanpuuro olisi ollut pelkkä varjo, ei ihminen.  Jyvät tuntuivat raskaammilta nyt, kuin ne olisivat imeneet hänen epätoivonsa. Lopulta myyjä sanoi "Laita nimellä ja lajiketiedoilla viljanäyte pahvilaatikkoon, otetaanko DON ja T2-HT2 mittaukset? Hinta on 50€ per mittaus" Viljanpuuron pulssi nousi, vielä parkkipaikalla hänellä oli rahankiilto silmissään mutta nyt osat olivat vaihtuneet ja hän oli maksajan roolissa. Hän punnitsi mielessään myytävää vehnämäärää ja mietti kustannuksia tonnia kohden, lopulta hän sai sanotuksi "Otetaan donit".

Omamyyjä, joka tuotantopanosten ostoaikaan oli hymyillyt, tarjonnut kahvia ja puhunut säistä, oli nyt kylmä, kasvot kuin kiveen hakatut  ja ystävyys, joka kerran oli lämmittänyt hänen kättään kätellessä, oli poissa, haihtunut kuin kosteus hänen viljastaan, jota kukaan ei halunnut.

Vieläkin vähän nikottelen tätä kauran hintaa joka meni sopimuksessa yli

Ylimäärä 8,xxxt hinnoiteltu päivän hinnalla 106€   

Tehokas päivä mutta johtuu siitä että lohko oli tilakeskuksen ympärillä, puimuri sai käydä koko päivän, välillä kävin syömässä, toisinaan kuivurilla katsomassa että kaikki on hyvin. Kuudelta sain lohkon puitua mutta viimeinen syysvehnä lohko on kaukana ja niin levottomassa paikassa ettei sinne voi jättää yöksi mitään missä on polttoöljyä.

Ennen puintien aloitusta haaveilin kymppitonnarista, puintien aikana kävi selväksi ettei kasitonnaria tule, ehkä seiska ylittyy juuri koska hehtolitrapaino on 86. Vanille on alkanut taittamaan niskaansa silmissä, ohra määrittelee sitten onko vuosi hyvä vai huippuhyvä. Monen kuivan vuoden jälkeen maa vapauttaa nyt ravinteitaan joita se on kuivuuden avulla viime vuodet varastoinut.

Kirjasin omiin muistiinpanoihini että on mukavampi puida hyvää viljaa kuin surkeaa kahua. Lisäsin myös että hyvin onnistunut rikkatorjunta jouduttaa puinteja.

Opin muutama vuosi sitten, että viljankuivuri on ajettava sisään jo kesä-heinäkuussa, kun poltinhuoltajia ja varaosia vielä on saatavilla.
-SS-

Sain tuon opin tänään kun soitin poltinhuoltoon. Yrittää ehtiä ensi viikolla. Sain 2 kaappia kuivattua mutta se polttoaineen pieni liru joka menee kohti poltinta saa pelkäämään että liekki sammuu.

Viljanpuuro seisoi pellon laidalla, harmaassa sateessa, joka oli muuttanut hänen vehnäpeltonsa loputtomaksi, märäksi painajaiseksi. Taivas oli raskas, ikään kuin se kantaisi hänen huoliaan, ja jokainen pisara tunkeutui hänen sieluunsa yhtä säälimättömästi kuin vesi hänen kypsiin jyviinsä. Hän tunsi, kuinka näkymätön voima – imbibitioprosessi, kuten oppineet sanoisivat – pakotti veden jyvän kuoreen, soluseiniin, kapillaari-ilmiön ja osmoosin petollisella liittoumalla. Kosteus herätti jyvässä uinuvan elämän, entsyymit, kuten amylaasit, alkoivat hajottaa tärkkelystä sokereiksi, ja lepotila murtui. Itäminen, tuo salakavala petos, uhkasi hänen sadon sakolukuaan, α-amylaasin herätessä kuin tuomion pasuuna.

Mutta pahempaa oli tulossa. Sade toi mukanaan näkymättömiä vihollisia: Fusarium-homeet, jotka kuiskivat mykotoksiinien, kuten deoksinivalenolin, myrkyllisiä lupauksia. Jyvän kuori pehmeni, halkeili, ja patogeenit tunkeutuivat, kuin tunkeilijat hänen omaan mieleensä. Viljanpuuro katsoi peltoaan, joka oli muuttunut vieraaksi, lakoontuneeksi labyrintiksi, missä jokainen jyvä kantoi tuhon siementä. Hän tunsi olevansa vain pieni ratas luonnon armottomassa koneistossa, kykenemätön pysäyttämään sadetta, joka on viemässä työnsä tulokset.

Viljanpuuron mieleen iskeytyi keskellä yötä kavala epäilys, olisiko hän sittenkin ottanut käsipuinnilla näytteet väärältä pellolta. Tosiaan, aloitus on ollut monta vuotta auringon paahtamalta rinteeltä missä kellersi nyt tautiaineettomaksi jäänyt syysvehnä. Ikävä tunne paljastui aamulla todeksi, Wile78:n tulos näytti 18,6%. Vatsan pohjaa kouraisi, hän oli nimittäin sateisena syksynä vannonut korjaavansa aina satoa kun sää sitä sallii. Puimisen aloituksen myöhästyminen tuntui oman lupauksensa pettämiseltä ja se teki siitä vielä raskaampaa

Illalla Viljanpuuro, seisoi viljankuivaamonsa varjossa, Bentonen öljynpolttimen edessä. Poltin oli hänen toivonsa ja kirouksensa, kone, joka lupasi kuivattaa hänen viljansa, mutta kieltäytyi tottelemasta. Sen liekki oli heikko, pelkkä aavistus, kuin väsyneen vanhuksen henkäys. Paine ei noussut, ei sitten millään. Viljanpuuro tuijotti poltinta, hänen kätensä olivat öljyn tahrimat, hänen kasvonsa uupumuksen uurteiset.

Vika oli nyt öljynsuodattimessa. Sen kuppi, tuo hauras astia, oli halki, ja halkeamasta tihkui ilmaa, joka sekoittui öljyyn. Suodatin vaahtosi, kuin se olisi nauranut Viljanpuurolle, pilkaten hänen yrityksiään. Hän oli paikannut suodattimen halkeaman kerran, kahdesti, kolmesti, mutta aina sama vika palasi. Kuppi oli aina halki, aina vuotava, aina petollinen ja tuomittu hajoamaan hänen käytössään.

Korjausurakka kuivurilla oli loputon. Viljanpuuro työskenteli vielä pimeällä, kuivaamon lamppujen kelmeässä valossa, hänen työkalunsa kilisivät betonia vasten. Hän purki, kokosi, puhdisti, mutta poltin ei suostunut toimimaan. Liekki pysyi heikkona, vaahto kohisi suodattimessa tehden koko viljankuivaamosta hyödyttömän. Hän tunsi, että kuivaamo oli muuttunut labyrintiksi, jossa jokainen askel vei hänet takaisin samaan kohtaan, samaan vialliseen kuppiin, samaan vaahtoavaan suodattimeen.

Ulkona pannuhuoneen yllä tuuli ulvoi, kuin muistuttaen ajan kulumisesta. Viljanpuuro ei katsonut ulos. Hän ei voinut. Bentonen poltin oli hänen vankeutensa, ja hän oli sen palvelija, tuomittu ikuiseen kamppailuun, jossa epäonnistuminen tarkoittaisi että koko kauden vilja jäisi kuivaamatta.

Sen mitä katselin noita lähipeltojen puinteja niin kosteus on samaa tasoa mitä itsellä.  Näytti tulevan sen verran heikosti aina säiliön loppu pois torvesta peräkärryyn, ihan kuin sementtiä olisi purettu katkonaisesti. Ja kärryyn muodostui monet isot kamelinselät kukuksi.

Pyysin ystäviä apuun että veisivät tänään viihteelle, huomisen saisi viettää sitten naama valkoisena omassa sängyssä niin ettei tulisi puiminen mieleenkään.

Pohjoisen auringon alla, missä peltojen aaltoileva meri kohtasi taivaan raskaan harmauden, seisoi maanviljelijä, jota kutsuttiin Viljanpuuroksi. Hänen nimensä oli yhtä aikaa lupaus ja kirous, sillä vilja oli hänen elämänsä, mutta myös hänen tuskansa. Pelloillaan hän odotti, päivä toisensa jälkeen, että vilja kypsyisi puintikuntoon. Hänen Claas-leikkuupuimurinsa, tuo kiiltävä, huollettu peto, seisoi ladossa kuin vangittu jättiläinen, valmiina mutta toimettomana.

Viljan kosteus oli 26 %. Numero oli kuin naula hänen sydämessään, sillä se oli liikaa. Puimuri ei voinut laulaa, ei murskata, ei vapauttaa satoa pellon kahleista. Viljanpuuro mittasi kosteutta päivittäin, hänen kätensä tärisivät kosteusmittarin yllä, mutta lukema ei muuttunut. Aina 26 %. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt, peltojen kypsyminen jäänyt ikuiseen limboon.

Lähipelloilla hän näki muiden puimureiden tanssin. Niiden terät viilsivät korsia, vilja taipui niiden edessä, ja sadonkorjuun pöly nousi taivaaseen kuin uhri. Viljanpuuro katseli, hänen sydämensä oli täynnä kateutta ja tyhjyyttä. Miksi hänen peltonsa kieltäytyivät? Miksi hänen viljansa oli niin itsepäistä, niin kosteaa, niin vastahakoista? Hän tunsi itsensä syylliseksi, mutta ei tiennyt, mistä. Oliko hän tehnyt jotain väärin? Oliko hän unohtanut jonkin muinaisen rituaalin, joka olisi suostutellut viljan kypsymään?

Yöllä hän seisoi pellon laidalla, kuun valossa, joka värjäsi viljan hopeiseksi. Hän kuiskasi sille, anoi, mutta vilja vaikeni. Claas odotti ladossa, sen moottori oli hiljaa, mutta Viljanpuurolle se tuntui syyttävältä katseelta. Aamu tuli, ja jälleen hän mittasi: 26 %. Hän ei ollut viljelijä, hän oli odottaja, tuomittu ikuiseen odotukseen, peltojen vanki, joka ei koskaan saisi satoaan.

31,9% syysvehnä käsipuinnilla. Njotta olihan siinä sadekosteutta himpun verran mukana. Mutta ei tonne puimaan mennä aikanaan ennen laiantaita.

Ja vaikka ei pellolle pääse niin taidan mennä puimuriin istumaan niin ei harmita niin paljoa kun ei pääse mitään tekemään.

Kävin tänään syysvehnäpellolla tarkastelemassa kasvuston edistymistä. Kun vielä viime viikon torstaina jyvä meni kynnellä poikki niin tänään sunnuntaina sai käyttää jo hampaita. Melkoinen kehitys muutamassa päivässä. Alan uskoa että teen testipuinnin ensi viikolla pe-su. Olkoon kosteus vaikka 22% saisi ainakin testattua puimurin sekä viljankuivaamon.  Harvoin olen mennyt liian aikaisin, aika nopeasti sitä pääsee 2 kuivurisatsin vuorokausivauhtiin.

Vuan, onko tuosta kuivurissa valmistetusta hyväksi siemeneksi vain onko parempi antaa syksyn kylvösiementen valmistua pellossa. Kertokaa te kun enemmän tiedätte.

Njotta suomen kuuluisa luomumies esitelmöi isolle yleisölle aikoinaan että tautiaineet tekevät maaperästä yhtä kuolleen kuin kylpyhuoneen pesusienestä.

Teköäly on tautiaineista seuraava mieltä:

1. Maaperän mikrobiston monimuotoisuuden väheneminen
Fungisidien vaikutus: Monet tautiaineet, esimerkiksi triatsolit (kuten protiokonatsoli) ja SDHI-yhdisteet, on suunniteltu torjumaan sieniä, mutta ne voivat vaikuttaa myös maaperän hyödyllisiin mikrobeihin, kuten bakteereihin ja mykorritsasieniin. Jatkuva käyttö voi vähentää mikrobiston monimuotoisuutta, mikä heikentää maaperän biologista aktiivisuutta.hankkija.fi
Bakteerien rooli: Maaperän bakteerit, kuten typpeä sitovat bakteerit ja orgaanisen aineksen hajottajat, ovat keskeisiä ravinteiden kierrätyksessä ja maaperän kasvukunnon ylläpidossa. Jos bakteeripopulaatiot häiriintyvät, ravinteiden saatavuus kasveille voi heikentyä.

2. Mikrobihiilipumpun häiriintyminen
Maaperän bakteerit ja sienet osallistuvat hiilen varastointiin ns. mikrobihiilipumpun kautta, jossa ne hajottavat eloperäistä ainesta ja sitovat hiiltä maaperään. Tautiaineiden runsas käyttö voi häiritä tätä prosessia, mikä johtaa maaperän hiilivaraston pienenemiseen. Asiantuntijan maininta "kuollut perusieni" voi viitata siihen, että maaperän biologinen aktiivisuus on heikentynyt, jolloin se muistuttaa elotonta, inaktiivista materiaalia.

3. Mykorritsasienten väheneminen
Mykorritsasienet muodostavat symbioottisia suhteita kasvien kanssa, parantaen ravinteiden (esim. fosforin) ja veden ottoa. Jotkin fungisidit voivat vahingoittaa näitä sieniä, mikä heikentää kasvien kasvukuntoa ja maaperän rakennetta. Tämä voi pitkällä aikavälillä johtaa maaperän köyhtymiseen ja heikentyneeseen vedenpidätyskykyyn.

4. Resistenssin kehittyminen ja epäsuorat vaikutukset
Toistuva tautiaineiden käyttö voi johtaa resistenssin kehittymiseen paitsi taudinaiheuttajissa myös maaperän mikrobeissa. Esimerkiksi tietyt bakteerikannat voivat muuttua vastustuskykyisiksi, mikä voi häiritä maaperän mikrobien tasapainoa. Tämä voi lisätä haitallisten mikrobien, kuten Listeria monocytogenes -bakteerin, esiintymistä, vaikka se onkin harvinaisempaa viljelymailla.

5. Orgaanisen aineksen hajoamisen hidastuminen
Lahottajabakteerit ja -sienet hajottavat kuollutta kasviainesta, mikä on välttämätöntä ravinteiden kierrätykselle. Tautiaineet voivat hidastaa tätä prosessia, mikä vähentää maaperän eloperäistä ainesta ja heikentää sen viljavuutta. Tämä voi osaltaan selittää asiantuntijan vertausta "kuolleeseen perusienteen", koska maaperä menettää elinvoimansa ja muuttuu vähemmän tuottavaksi.

6. Kemiallisten jäämien kertyminen
Tautiaineiden hajoamistuotteet voivat kertyä maaperään, erityisesti jos niitä käytetään vuosittain ilman taukoja. Nämä jäämät voivat olla myrkyllisiä tietyille bakteerilajeille ja häiritä maaperän ekosysteemiä. Vaikutuksista monimuotoisuuteen on kuitenkin vähän tutkittua tietoa, mikä korostaa tarvetta lisätutkimuksille.

Njotta yllättävän hyvää jälkeä tekee Axial, ruiskutetuista ei ole löytynyt mitään. Muutama ruiskuttamaton kohta jotka jäävät helposti pellon muodon takia koskaa ei jaksa kiertää ympyrää hinattavan ruiskun kanssa 10x3 suikaleen takia. No sieltä löytyi puoleksi tunniksi kerättävää.

Hernepellossa on mahdoton kävellä kun pelto on yhtä puuta joka värähtelee 10 metrin säteellä jokaisella askeleella.

Koitin mennä sähköskuutilla ruiskutusurassa mutta meinas lähteä hampaista paikat kun 10" renkas tärisee traktorin pyörän jäljessä.

Njotta, hyvinhän ne ilmoittaa itsestään korkeina yksilöinä. Olin vähän pettynyt kun Axial ruiskutuksen jälkeenkin löytyi mutta saattaa olla ruiskuttamaton kohta.

Pitäisi kävellä joka ruiskutusura läpi mutta kun se tekee 70 km per tarkastuskierros. Kyselin tossa tarkoitukseen tehtyjä mopoja mutta tarjottu hinta oli kuin kova moukarinlyönti alavatsaan. Eihän se mopo itse mitään keräile mutta toisaalta voisi säästää itsensä takaisin.  Kävely on mieluisaa hommaa mutta kun aika loppuu kesken kun joutuu tekemään päivät töitä muille.

Mopon hinta    narukäynnisteisenä  on 5710  e  sisältää  alv 25,5 %
Sähkökäynnisteisenä                                    6212   e  sisältää alv 25,5 %

Ei jumankaut, kyl mää vaan kauhiast ihmettelen kun täälläpäin saadaan yli 1000 ha ruiskutus aloja per kausi useammalla tilalla. Vetelevät ohriakin 6-7 kertaa ja kehuvat laittaneensa korrensäädettäkin neljästi. Vieläkin sumuttelu jatkuu kukinta-aikaan kauroilla.

Herneessä olen mennyt 1 ruiskutuksen Lentagran/Fenix.  En ole lähtenyt sotkemaan kasvustoja hernekääriäisen takia hinattava ruisku perässä.

Kauralla aina menty 1 ruiskutuksella.  Ottaa vaan isot jyvät talteen puimakoneella.

Täälläpäin sankarit laittoi vehnään niin kovat tautiaineet ettei niitä tarvinut koskaan sitten puidakkaan kun olivat vihreitä lumentuloon asti.

Medax Maxia laittelin multamaille ohrille ja syysvehnille. Vanille ohra lakoprosentti myyjän taulukossa on 6%

Ei tässä 7.00-17.00 päivätyöläisenä oikein koko kesää voi ruiskutustraktorissa öitänsä valvoa. Rikat sain nyt pois multamailla kolmella ajolla.

Kertokaa nyt mitä maanviljelijän pitää viljojensa kanssa tehdä?  Siemenmyyjät kehuu lajikkeensa pystyviljaksi ja taudittomaksi. Omamyyjältä taas jos menen kysymään että tarviiko ruiskuttaa niin saa kävellä joka kerta kaupasta ulos syli täynnä purnukoita.

Njotta kun noi järvet pellolla on yleensä pienellä alalla, jossain rinnekohdista voi saada kovaakin satoa märkänä vuonna.

Kuivuus taas vie kaiken.

Notta keräsin jo kaikki kasvinsuojeluainesta jääneet purkit jätesäkkeihin ja aloin etsimään tietoa koska osuuskunta ottaa ne taas vastaan. Yllätykseni olikin suuri kun keräystä ei enää järjestetä. Kuka taho näiden hävityksestä tulevista kustannuksista nyt vastaa?

"Aiemmilta vuosilta tuttua Purkit Nurkista -keräystä ei järjestetä vuonna 2025. Syy on huuhtelemattomista purkeista aiheutuneet suuret kustannukset.

On tosi valitettavaa, että emme pysty järjestämään keräystä. Ylimääräisiä kustannuksia aiheutui jo toissa vuonna merkittävästi, mutta koetimme viime vuonna painottaa viestinnässämme, että vain huuhdeltuja purkkeja saisi tuoda keräykseen. Emme ilmeisesti onnistuneet riittävän painokkaasti asiaa esittämään, ja nyt joudumme tekemään tämän ratkaisun, sanoo tuotepäällikkö Antti Tuulos Lantmännen Agrolta."

No, Calispero alkaa tähkimään, Ohrat vähän sateet kellastamat mutta tuskin näkyy satotasoissa mitenkään, Syysvehnä näyttää siltä että sen saa laskettaa elokuun puolivälissä puimakoneeseen