Heräsipä tässä kysymys, kuinka paljon vaivaa näette sairaan/loukkaantuneen eläimen kanssa.
Meillä on tehty kerran lehmälle verensiirto, kun sohaisi utareensa kyljen auki niin, että 20 litraa verta virtasi virtsakaivoon. Verikokeella hukatun verimäärän määrittänyt laborantti sanoi, että kyseisen eläimen pitäisi olla kuollut.4 päivää juoteltiin letkulla ja rehu työnnettiin kurkusta alas käsin, kun eläin ei itse jaksanut kuin olla. Kun itse oltiin jo valmiit luovuttamaan, niin eläinlääkäri ehdotti verensiirtoa ja suoritti sen huhtikuisena lauantaina 16 jälkeen vapaa-ajallaan. Viikko verensiirrosta eläin oli vahvasti kiimassa.
Tuo tapahtui reilut 4 vuotta sitten ja nyt kyseinen eläin on satatonnari.
Toisen eläimen utare tulehtui lomittajien aikana, eikä kukaan noteerannut eläimen syömättömyyttä ja maidon vähenemistä muutamaan päivään. Vasta kun emäntä meni navetalle, niin hän hälytti eläinlääkärin, jonka avulla saatiin eläin pysymään hengissä. Maito meni nolliin ja kun varoajat loppuivat, niin tilattiin teurasauto. Kuitenkin maitoa alkoi uudelleen tulla, tosin yksi utare umpeutettiin, niin teurasauto peruttiin.
Tuo tapahtui noin 6 vuotta sitten ja kuten edellinenkin, niin satatonnari tuokin mamma.
Eräs lehmä halvaantui poikimisen jälkeen tai satutti jalkansa kaatuessaan (sen jälkeen on kaikille poikiville laitettu jalkaremmit, ettei toistuisi), kuitenkin lehmä oli virkeä ja söi viereen tuodun rehun. Lehmää käänneltiin narulla 7 päivän ajan, jonka lopulla sovittiin, että jos ei huomiseen mennessä ei nouse, niin tilataan sairasauto (eli tapahtui kauan sitten). Lehmä löytyi viimeisenä yönä karsinasta seisomassa, joten sai jäädä. Myöhemmin astui itse tai joku sotki yhden utareen melkein irti ja eläinlääkäri leikkasi loput pois. Lopulta kyseinen kolme utareinen lehmä ei enää tullut tiineeksi, siitä huolimatta lehmä oli navetassa vielä muutaman vuoden (teuraaksi 3,5 vuotta viimeisestä poikimisesta), kun tuotti noin 30 kg maitoa/pv kaksi vuotta putkeen.
Ja kuten edelliset satatonnari.
Viimeisin iso töinen lehmä satutti jalkansa ja jäi maaten. Käänneltiin parressa muutaman kerran, kunnes vuokrattiin sorkkahoitajan nostohäkki, jolla nosteltiin muutaman kerran jaloilleen. Ei noussut omin voimin. Sitten eräällä kerralla eläin päättikin vaihtaa paikkaa ja lähti konttaamaan sairaskarsinaan, jonne oli matkaa noin 10 metriä. Muutama päivä käänneltiin karsinassa ja eläin söi ja joi todella hyvin, emäntä lypsi aina näkyvät utareet koneella ja kun eläin käännettiin niin toinen puoli. Eläintä ei tarvinnut kääntää naruilla vaan pelkkä "noniin" riitti ja eläin nousi sen verran, että pystyi kääntymään toiselle kyljelleen. Kysyttiin jopa eläinlääkäriltä, että pitäisiko kyseinen eläin lopettaa, ettei mene rääkkäyksen puolelle. Vastaus oli kieltävä, sillä eläin oli hänen mielestään virkeä eikä vaikuttanut kipeältä. Kaksi viikkoa kyseinen eläin makasi, kunnes yksi kaunis aamu (tai en nyt ulkoilmaa muista), niin eläin seisoi syömässä. Tapahtumasta noin 3 vuotta, ei vielä satatonnari.
Meillä hoidetaan eläimiä näin hartaasti tai siis emäntä hoitaa, minä vain hoidan voimaa vaativat tehtävät.
Paras näky tuli erään kerran kun meillä oli 8 kuukautinen sonnivasikka, jota pidettiinkesän yli lihoiksi. Kun teurasauto kuskit näkivät, että emäntä ottaa heiltä narun, niin kommentti oli: meinaatko saada sen kiinni. Emäntä käveli karsinaan otti sonnin naruun ja talutti sen sen ulko-ovelle vasikka nöyränä perässä, oli meinaan autokuskit hoomoilasia.
Eli näin meillä. Saa pitää vapaasti hulluina, kun nähdään yhdenkin elukan vuoksi noin paljon vaivaa.
Ellai sorkkahoidosta ole apua, niin jalkavaivaiset poistetaan mahd.pian, ettei eläin kärsi. Myös kroonikko sairaat poistetaan.
Kiinnostaisi lukea muiden suurimpia ponnistuksia eläintensä eteen ja missä vaiheessa teurasauto kutsutaan..