Pari hyvää pointtia luomusta ihan viime ajoilta: http://mattipekkarinen.net/korokelaidaton.htm

Matti

Tärkeämpää kuin valvoa luomun aitoutta olisi valvoa sitä, ettei luomua myytäisi tavanomaisena:

http://mattipekkarinen.net/luomuidut.jpg (luomuidut)
http://www.evira.fi/portal/fi/evira/ajankohtaista/arkisto/?bid=2660 (luomutofu)
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?bid=2760 (luomuoliivit)

Mitä vähemmän panostetaan pilaantumisen ja varasto- ym tuholaisten ym torjuntaan, sitä suurempi on terveydellinen riski. Ja mitä luonnollisemmin annetaan tuotantoeläinten ulkoilla, sitä suurempi on niiden riski saada luonnosta tartuntoja. 
Eikö kuluttajan tulisi saada tietää, onko elintarvike-erässä mukana riskimateriaalia. Siis sellaista, jonka tuottamisessa vältellään torjuntakemikaaleja ja sallitaan tuotantoeläinten yhteys vapaan luonnon mikrobimaailmaan. Pakkausmerkinnällä pitäisi ilmaista, jos näin on. Jonkinlainen luomusta kertova merkki, jos luomua on mukana raaka-aineissa.

Onkohan missään arvioitu, mikä osuus ruokamyrkytyksissä on tällä asialla? Siis sillä, että nykyaikaisesti, valvotusti tuotetun elintarvikkeen seassa saa piilevästi, ilman merkintäpakkoa, olla luonnon ehdoilla syntynyttä luonnonmukaista materiaalia?

Sujuvasti on osa suomalaisistakin "eurooppalaistunut" ja amerikkalaistunut. Imagot ja brändit  strategiat ovat tulleet elintarvikkeisiin ja agraaribisnekseen ja ymmärretään jo aika yleisesti luonnollisena ja hyväksyttävänä osana omaa selviytymistä. Osalla meistä menee vielä aikaa tämän sulattelussa. Alle laitan jo kymmenisen vuotta sitten netissäkin julkaistun luomustrategian (korostukset isolla kirjaimella ovat minun tekemiäni):

(netistä osoitteesta http://www.netlife.fi/meky/erkki9.html )

"Vuonna 2001 Suomen peltoalasta lienee vähintään 10% luomutuotannossa, ja jos TUKIPOLITIIKKAAN ja MARKKINOINTIIN PANOSTETAAN se voi olla huomattavasti sitä korkeampi. Avainasemassa ovat kuluttajat. Vaikka he ovat asenteellisesti valmiita käyttämään nykyistä enemmän luomutuotteita, heitä ei saada ilman LAAJAMITTAISTA MARKKINOINTIVIESTINTÄÄ reagoimaan kasvavaan tarjontaan riittävän nopeasti. Siten markkinointiviestinnän kehittäminen rinnan muiden tukitoimenpiteiden kanssa on välttämätöntä.

Hankkeen tärkeimmät yhteistyötahot ovat: * viljelijöiden markkinointiorganisaatiot (Luomu-Liiton AMOR -hanke, alueelliset markkinointiorganisaatiot ja näiden perustettava yhteisyritys), * Luomu-Liitto ry, * Kotimaiset Kasvikset ry, * Hyvää Suomesta elintarvikeprojekti, * Helsingin Yliopiston Mikkelin koulutuskeskus, * MTT:n Ekologisen tuotannon tutkimusasema ja Partala ry, * Ulkomaankauppaliitto

LUOMUOSAAMISTA tai -PROFILOITUMISTA

* Viestintähankeella lisätään koko arvoketjuun TIEDOTUSVÄLINEIDEN KAUTTA kohdistuvaa LUOMUVIESTINTÄÄ. * Luomukampanja sisältää hankkeen suoraan kuluttajaan tuote-esittelyjen, messujen, suoramarkkinoinnin ja materiaalituotannon kautta kohdistuvan toiminnan.* Luomukokki SYNNYTTÄÄ kuluttajissa ja suurkeittiöiden edustajissa POSITIIVISIA ruokaMIELIKUVIA TV-ohjelmissa, messuilla ja reseptipalvelulla. * Luomumerkkihankkeella parannetaan luomumerkin tunnettuutta ja USKOTTAVUUTTA MAINONNALLA.

* Tutkimushanke tuottaa markkina- ja kulutustietoa ja kuluttajatutkimuksia markkinoinnin jamarkkinointiviestinnän suunnittelun tueksi ja tämän hankkeen tulosindikaattoreiden mittaamiseksi. Kaksi viimeksi mainittua hanketta toteutetaan ilman omaa projektivastaavaa hankeen toiminnanjohtajan toimesta. Hankkeen toteuttamiseksi palkataan toiminnanjohtaja, yhteyssihteeri, toimistoapulainen ja viisi projektivastaavaa. * SITOUTTAA koko arvoketju yhteiseen luomumerkitsemisstrategiaan, * edistää ELINTARVIKEKETJUN SITOUTUMISTA LUOMUTUOTANTOON suomalaisen elintarviketalouden strategiana.

Kulttiruoka-asioissa pyritään tekaistuilla väittämillä rahastamaan maksukykyisiä, hyväntahtoisia, hyväuskoisia ihmisiä. Nykybisneskulttuurissa tätä ei pidetäkään syntinä, ilmiö on yleinen. Pahinta mielestäni on, että luomussa maksumiehiksi halutaan kaikki veronmaksajat. Tahdosta, maksukyvystä ja hyväuskoisuudesta riippumatta. Väittämien todenperäisyys on vaikea tavallisen kuluttajan testata, mutta ainakaan kuljetusmatkat ja -kustannukset eivät ole Suomen kokoisessa maassa ratkaisevia.

Hinnaltaan kalliimman tavaran kauppaaminen suurkeittiöille on olut hankalaa?

Ohjeita keittiövastaaville löytyy:
"Tiukka lainsäädäntö saattaa estää (luomu-)tuotteen myynnin suoraan oman kunnan laitoksiin. Perimmäinen vastuu lähiruuan suosimisesta on kuntapäättäjillä. Jos kunnan strategiassa ei linjata, että lähi- ja luomuruokaa on suosittava aina kun mahdollista, niin emännällä ei ole selkänojaa valita kalliimpaa vaihtoehtoa, vaikka se täyttäisikin hankintaehdot....
... Käytännössä hankintakriteeriksi voidaan laittaa esimerkiksi se, kauanko perunan kuorimisesta saa olla aikaa ennen kuin se käytetään kouluruokalassa. Tai pyydetään tarjousta marjoista, joita ei tarvitse kuumentaa ennen käyttöä. Näin kisasta karsiutuvat puolalaiset vakuumiperunat ja pakastevadelmat."


Googlella löytyi hakusanoillla "elintarvike kunnat hankintalaki luomu"  ohjeita luomun myyjille (Anna Mäkelän amk-työ... linkki ei luomutiedotuksen avoimuusperiaatteen vuoksi toimine enää kuukauden päästä...  testatkaamme sitten 30.9.2011): https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/15637/Makela_Anna.pdf?sequence=1

Sieltä mm tämä:
6.4 Lähiruoan hankinnan mahdollistavat valintakriteerit
Tarjouspyynnössä voidaan hankintalain puitteissa käyttää tiettyjä valintakriteerejä, jol-loin lähiruoan toimittajat pystyvät onnistuneesti olemaan hankintakilpailutuksessa mu-kana. Tärkeää on, että valintaperusteena käytetään kokonaistaloudellisesti halvinta hin-taa. Tällöin vertailukriteereinä voi olla esimerkiksi hinta, laatu, toimitusaika, elinkaari-kustannukset, esteettiset ominaisuudet, tekniset ansiot ja ympäristönäkökohdat. Ehtoina voidaan käyttää myös tuotteen toimitukseen, pakkaamiseen, toimitusaikaan tai toimitus-aikatauluun liittyviä kriteereitä. (Muukka ym. 2008, 15.)
Hankintalain salliman ympäristönäkökohtien huomioon ottamisella voidaan vaatia tuot-teelle mahdollisimman lyhyttä toimitusketjua. Yhtenä valintakriteerinä voi olla kulje-tusmuoto hiilidioksidipäästöjä vertailemalla. Pakkausten ekologisuutta ja vähäistä pak-kausjätteen määrää voidaan korostaa hankintakriteereissä. Hankinnassa voidaan vaatia, etteivät materiaalit ole ympäristölle haitallisia. Tarjoajalta voidaan myös vaatia ympäris-töselvitys, kuitenkaan ympäristömerkkiä ei tuotteelta voida edellyttää. (Muukka ym. 2008, 15.)
Tarjouspyynnössä laatu-sanaa ei sellaisenaan voi käyttää, vaan se on avattava ja kerrot-tava mitä ominaisuuksia kyseisessä hankinnassa vertailuperusteena käytetään. Laatu- käsitteen alle voidaan sisällyttää esimerkiksi tuotteen koko, paino, muoto, suola- ja ras-vapitoisuus, ravintoainepitoisuus ja rakenne. Esimerkiksi ruisleivälle voidaan laatukri-teereiksi asettaa valmistettu 100 % rukiista ja tuote on leivottu 12 tunnin sisällä toimi-tusajankohdasta. (Muukka ym. 2008, 16.)

joopajoo

Meille riittäisi pohtimista Suomen sadoissa ja luvuissa. Nimenomaan ne koskettavat ja niiden luotettavuutta voi arvioida omin silminkin.
Paljon huomiota on saanut henkilökohtaiset hyödyt ja mieltymykset. Vähälle on jäänyt kansantaloudellinen puoli, josta ketju aloitettiin:

"Kohta 30v on yhteiskunnan tuella mainostettu ja näennäisviljelty. Tulos:  7% pellosta tuottaa 1% kansan ruuasta (ja nostaa noin 10% maatalouden tukirahasta. Lisäksi epätoivoiseen markkinointiin uhrataan erinäisten tuettujen hankkeiden rahaa jatkuvasti. Näin laskien luomuateria tulee kalliiksi. Ainakin kymmenkertaisesti verorahaa palaa luomuateriassa. Tästäkö (luomua kouluihin ja laitostuokailuun) pelastus talousongelmissa rimpuilevalle kuntataloudelle ja kansantaloudelle?"

Matti

Kyse ei tässä ole minusta vaan viljelystä ja sen mielekkyydestä ja tuottavuudesta. Kiitos kuitenkin saamstani huomiosta.

Käyrä osoittaa sadon kehityksen Suomessa.
http://mattipekkarinen.net/sadot.htm
kehitys polki paikallaan suunnilleen siihen saakka, kun väkilannoitteet ja kemikaalit tulivat. Elettiin mykoritsalla.

http://mattipekkarinen.net/sadot.htm
Satoäyrän reilusti nousevasta suunnastahan voisi päätellä, että 1800-luvulla sato oli miinusmerkkinen... Se on väärä tulkinta: oikea on se, että kehitys polki paikallaan suunnilleen siihen saakka, kun väkilannoitteet ja kemikaalit tulivat. Nyt ns. vaihtoehtoaatteet tekevät kaiken tämän tyhjäksi

Täältä näkyy miten kävi kun mykoritsojen LISÄKSI otettiin väkilannoitteet: http://mattipekkarinen.net/sadot.htm

Matti

Kyllähän avainkysymys on kasvibiologian opeista tuttu ns lyhyimmän kimmen laki: miksi lopettaa kasvinsuojelu taikka fosforin käyttö, ja edelleen kyntää ja äestää, jotka syövät resursseja? Miksi luomuilla? Menee vaivannäkö osittain hukkaan. Miksi emme oppisi oman maamme ja Euroopan historiasta? Millä keinoin nälkä jäi historiaan?
M

Joo apatiitistahan se on apulannan fosforikin peräisi, liukoisuutta vaan parannetaan, ettei jää eroosion armoille maahan.
Eikö teidän mykoritsat syö sen fosforin loppuun? Entä sitten?

On vielä toivoa, että väestö ei kasva paljoa yli tämänhetkisestä. Miksi nyt pitäisi lopettaa yrittämästä ihmisten ruokkimista?
Kun tulevaisuudessa saadaan hankalammatkin fosforivarat ehkä käyttöön,

Ruuan puutteessa, elikkäs nälänhädässä ei ole kyse ruuan puutteesta, vaan rahan puutteesta: ei pystytä hankkimaan kallista ruokaa. Tähän dilemmaan ratlaisu löytyy siitä, että ihmiset saadaan viljelemään ruokansa itse, sen sijaan että kyyhötetään valtavilla pakolaisleireillä. Siellä vain ei ole varaa hankkia keinolannotteita, eikä myrkkyjä. Kaikki vain on saatava kasvamaan luomumenetelmin, niin kuin kasvit ovat tehneet miljoonia vuosia ennenkin.

Jos meitä olisi se 3 mrd

Typpeä pystyy tuottamaan vaikka turpeella. Kemira Oulussa tymmärtääkseni on sen kokeillut: kyse on ammonikain muodostamisesta.
Mistä luomu ottaa fosforin, kun kallioperästä se loppuu?
Ja miten selitetään tänään nälkään kuoleville, että saattaa olla, että viljelemällä tuottavasti Maan resurssit eivät 20v päästä enää ole oikein rohkaisevat?